Lukas 3 vuotta

”Luksu, Luke, Luukas, Luke-Petteri, Luketsu, Täystuho, Nappula, Isoveli, Runopoika, Hope”

Wow. 3 vuotta. 3 vuotta sitten minusta tuli äiti. Jos Benjaminin syntymä lähenteli normaalia kokemusta lopun trilleriä lukuun ottamatta, oli Luken syntymä jotain kaikkea muuta. Kuitenkin saimme lopulta 2,5kg pientä poikaa syliimme, ja siitä päivästä lähtien elämämme on ollut paljon rikkaampaa, kirkkaampaa, vauhdikkaampaa ja tunteikkaampaa. 

Luke on nuoresta iästään huolimatta kokenut melkoisia asioita. Elämä on ollut yhtä vuoristorataa ja isoja asioita on tapahtunut. Kuitenkin tämä pieni poika on ollut se, mikä on pitänyt elämässä kiinni, ja jonka valo, energia ja pyyteetön rakkaus on häikäissyt monta ihmistä ympärillään. 

Luke on ollut aina vauhdikas, tunteikas ja rakastava lapsi. Hän haluaa tehdä asiat omalla tavallaan kuten arvatenkin kaikki uhmaikäiset. Välillä meillä kolisee yhteen, mutta meillä kyllä rakastetaankin sen edestä. Lukas sanoo monta kertaa päivässä kuinka paljon rakastaa, antaa haleja ja pussaa. Pitää huolta pikkuveljestä ja suunnittelee olevansa jonain päivänä ”parhain palomies!” Luke rakastaa leluja. Hän leikkii todella paljon kaikenlaisia leikkejä, joihin yleensä kuuluu olennaisena osana se, että joku on pulassa. Joskus joku joutuu vankilaan, aina jotain sammutetaan ja yleensä leikki päättyy: ”kiitos paloauto kun pelastit minut!”

Luke oli jo 1-vuotiaana välkky kaveri. Hän ymmärsi todella paljon ympäristöstään ja ihmisistä lähellä. En ikinä unohda, kun juuri vuoden täyttäneenä Luke näki viimeistä kertaa mummiaan. Hän tuli sairaalahuoneeseen, ja kaikkien ihmisten keskeltä heti katsoi mummia, otti etusormen ja alkoi pyörittää sitä kämmentään vasten. Koska mummi teki joka kerta Harakka huttua keittää.

Lukas on todella sopeutuva ja oikeudenmukainen kaveri. Hän rakastaa ystäviään yli kaiken. Ottaa heti kädestä, antaa haleja, pusuja ja ottaa leikkeihin mukaan. Lukas tykkää seikkailuista, lelukaupoista, isin kanssa leikkimisestä, äidin kanssa leipomisesta ja kaikenlaisesta askartelusta. Lempikirjoja ovat erityisesti Puppe-kirja ja Halataan-kirja. Lempibiisejä ovat Twinkle twinkle little star, Palomies Samin tunnari, Ystäväin, Suojelusenkeli ja Counting stars. Lempiohjelmia puolestaan ovat muun muassa Palomies Sami, Rautajätti, Zack ja Quack, Mother Goose Club, Chuck, Matka maailman ympäri ja Muumit.

Lukas ei pidä kovistä äänistä missään muodossa. Hän ei pidä kovasta huudosta, kirkumisesta, imureista, vatkaimista tai mistään kovaäänisistä vempaimista. Hän ei myöskään pidä jos pikkuveli tulee sotkemaan leikit. Yhä yllätyksenä tulee myös kasvikset lautasella ja hampaidenpesu joka ilta. 

Luke on todella huumorintajuinen ja nauravainen tyyppi. Hän rakastaa tutkia ja perehtyä asioihin. Hän rakastaa majakoita, ja hän voisi vierailla majakkamuseossa aina uudestaan ja uudestaan. Hän rakastaa jos saa tehdä itsekseen juttuja ja että häneen luotetaan. 

Tänään Lukas pohdiskeli ystäväni kanssa maailmankaikkeutta kun ilta hämärtyi.

"Laskiko aurinko maillensa?”

"Joo, aurinko laski, koska nyt on ilta."

”Pelottaako auringolla pimeä?”

Veljeni, eli Luken eno kuuntelutti minulla yhden kappaleen ja sanoi, että hänestä tämä kertoo Lukaksesta. Eikä hän voinut olla enempää oikeassa. Lukaksen mummi sanoi aina, että ”Miten voikin lapsi olla niin viisaan ja pohtivan näköinen jo vauvana.” 

Meidän reipas, ennakkoluuloton, tunteikas runopoikamme.

Paljon onnea rakas Lukas 3v <3

Hänellä on sielukas katse, isoäiti tiesi Lapsella on sydän paikallaan, lämmittää kuin tuvan liesi Tuo poika on herkkä niin, jos loukkaantuu niin itkee itsensä tainnoksiin Voi kunpa ei joutuisi vaikeuksiin Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaan Ei tule ehkä kunnon miestä oivaa, yhteiskunnan ratasta vaan kapinoiva Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaan Ei tule ehkä kunnon miestä oivaa, tehokasta toimijaa vaan unelmoiva Useimmiten kirjoittaa kaiken pöytälaatikkoon Sisimpänsä paperille, katseilta piiloon Kun tulee se aika jolloin kaikki tuo näkee päivän valon Hän havahtuu, sen poltteeseen paloon Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaan Ei tule ehkä kunnon miestä oivaa, yhteiskunnan ratasta vaan kapinoiva Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaan Ei tule ehkä kunnon miestä oivaa, tehokasta toimijaa vaan unelmoiva

Aurora - Runopoika

Benjamin 1v

"Murupulla, Paketti, Benkku, Bemmami, Bemmi, Benjamiini, Pötikkä, Jöllikkä, Hulk, Vauva, Pikkuveli, Nappula"

Uskomatonta ajatella, että Benjamin on ollut osa meidän perhettämme vuoden. Toisaalta vuosi on mennyt todella nopeaa, mutta toisaalta taas Benjaminin ensimmäinen vuosi on ollut melkoista hulabaloota :)

Vuosi sitten pakkasimme Luken ja keltaisen pulkan automme peräkonttiin ja lähdimme viettämään aurinkoista pakkaspäivää Kemijoen jäälle. Laskimme mäkeä ja samalla oli toiveena saada synnytys käynnistymään. Tarvoin umpihangessa minkä ehdin, ja sanoin miehelleni, että "jos ei tällä synnytys käynnisty, niin ei sitten millään!"

Seuraavana yönä kirjauduimme synnärille. 32 tunnin synnytyksen jälkeen saimme syliimme pienen uskomattoman suloisen pojan. Olimme niin onnellisia ja kiitollisia siitä, että meitä oli onni lykästänyt jo toiseen kertaan. Tulimme kotiin pieni paketti mukanamme, laitoimme hänet kehtoon ja ihmettelimme.

Benjaminin ristiäiset vietettiin ihanana aurinkoisena kevätpäivänä ja mukana karkeloissa oli iso liuta ystäviä, sukulaisia ja kummit. 

Kun Benjamin oli 4kk, muutimme Englantiin. En vieläkään oikein käsitä, miten sen kaiken rulianssin klaarasimme läpi, mutta niin vain muutimme ja asetuimme aloillemme uuteen maahan. Benjamin on ollut uskomattoman reipas ja sopeutuvainen vauva. Hymyilevä pieni aurinko, jolla on varmastikin universumin lyhin pinna. Voimaa pienessä miehessä on aivan valtavasti. Tavarat lentää monen metrin kaarella ja kämmeellä läpyttely on myös lempipuuhaa. Usein kohteena on äitin poski tai isin maha. 

Benjamin rakastaa kylpemistä, puhelimia ja tietokoneita, isoveljen kanssa leikkimistä, tavaroiden silmitöntä nakkelua, painimista, kovia ääniä, television hakkaamista, tavaroiden levittelyä, kaappien tonkimista, äidin kanssa pussailua, läpyttelyä ja maitopullon kanssa pötköttelyä. Benjamin on kova poika flirttailemaan erityisesti rouvashenkilöille metroissa ja busseissa. Hän räpyttelee sinisiä silmiään ja tuijottaa intensiivisesti niin kauan, että häneen kiinnitetään huomiota. Lempiharrastuksiin kuuluu myös nakella vessanpönttöön tavaroita, tänään sieltä löytyi pikkuauto, kaksi ponkkaria, lapanen ja potta. Kaukosäädin oli juuri matkalla joukkoon kun narautin jätkän itseteossa.

Benjaminilla ei ole hiuksia juuri nimeksikään, mutta hampaita sitten senkin edestä. Benjamin osaa kävellä, heittää high fiven, vilkuttaa, kurkistaa, sanoa "äittä", vaatia, protestoida ja antaa pusuja sekä haleja. Benjamin on sairastanut todella paljon Englantiin muuton jälkeen, ja se on aiheuttanut aika paljon huolta ja vähäunisia öitä koko porukalle. Uuden asunnon myötä kaikki sairastelut näyttävät loppuneen, ja nämä murheet toivottavasti ovat historiaa. 

Benjamin on uskomattoman reipas pieni tuhotaapero, joka on ollut aivan fantastinen osa perhettämme tämän tapahtumarikkaan vuoden. Benjamin kokenut ikäisekseen paljon kaikenlaista. Poika on kulkenut mukanamme joka paikassa, joten lentokoneet, metrot, bussit, autot, laivat, gondolihissit ynnämuut on testattu jo hyvissä ajoin. Miljoonakaupungin huiskeeseen poika on tottunut todella hienosti. Mikään ei ole parempaa kuin Benkun kikatus ja uninen tuhina. Vaikka näissä ruuhkavuosissa joka aamu tuntuu alkavan liian aikaisin, onhan se aivan ihana herätä siihen, että 1-vuotias juttelee ja läpyttelee uuteen päivään. 

Kiitos Benjamin, että olet meidän. Olet opettanut meille niin paljon, ja on ollut ihana seurata tutkimusmatkaasi tähän asti. Maailmassa on vielä monta ihmeellistä asiaa, jotka haluamme sinulle näyttää. Tätä laulua kuuntelin paljon kun saimme sinut. Paljon onnea rakas Benjamin! <3 

Voisinpa luvata

sulla on voittajan arpa

Voisinpa luvata

lempeesti kohtelee maailma

Voisinpa osata

sun joka kysymykseen

vastauksen

Voisinpa luvata

koskaan et valitse väärin

Voisitpa todeta

selvispä hyvin taas tääkin

Voisinpa luvata

nää jutut menevät näin

parhain päin

Ehkäpä lupaan

Mä huijaan sua hiukan

en pyydä anteekskaan

Kaikki on hyvin

Ja hyvin voi olla

että onni suosii vaan

Sua onni suosii vaan

Voisinpa luvata

aina mä olen sun luona

etkä sä kadota

itseäs tuulissa tuolla

Ja ketä rakastat

ja mitä haluatkaan

sen myös saat

Ehkäpä lupaan

Mä huijaan sua hiukan

en pyydä anteekskaan

Kaikki on hyvin

Ja hyvin voi olla

että onni suosii vaan

Kaikki hyvin

Ja hyvin voi olla

et onni suosii vaan

Sua onni suosii vaan

Emma Salokoski - Voisinpa luvata

Hei me muutetaan!

Nyt on arkeen palailtu ihan huikealta Suomen lomalta. Oli mahtava nähdä ystäviä ja perhettä pitkästä aikaa. Reissasimme Suomea ristiin rastiin ja nautimme talvesta. Reissuun mahtui paljon ihania jälleennäkemisiä, paljon naurua, lapsikavereita, sukulaisia, aivan ihana joulu perheen kanssa Lapissa, vähän hippastelua tyttöjen kanssa, pitkiä jutteluita ja kiitollisuutta. Meillä on aivan mahtava perhe ja ystävät, joita tulee kyllä ikävä. On kuitenkin niin helpottavaa huomata, että siellä he ovat, ne samat tyypit yhä edelleen. Ja ovat varmasti maailman tappiin asti, vaikka elämä meitä maailmalla heittelisikin.

Pelkäsin siitä hetkestä asti kun muutimme tänne, että romahdan kun palaamme takaisin Lontooseen ensimmäiseltä Suomilomalta. Mutta onnekseni niin ei käynytkään. Oli aivan huippu loma, mutta oli ihana tulla takaisinkin. Joten eiköhän Lontoosta ole meille se koti tullut. <3

Kotiinpaluusta teki vielä iloisemman se, että me muutetaan! Greenwich Kaakkois-Lontoossa here we come! Uusi kerrostalokolmio odottaa meidän sakkia asumaan sinne. Olemme superinnoissamme tästä. Nykyinen koti on ollut lasten kanssa todella hankala monin tavoin, joten ihana päästä nyt uuteen esteettömään ympäristöön asumaan. Enää reilu viikko ja se on soronoo! Luke on pureskellut tässä tätä asiaa, ja on eniten huolissaan, että tuleehan paloauto ja kaivinkone mukaan, ja että miten äitin ja isin makuuhuoneen saisi mukaan myös.

Pian siis olemme vähän uusissa ympyröissä ja arjesta tulisi vähän helpompaa. Uuden kotimme lupaan esitellä sitten täälläkin :)

Palataan!

Halloween ja kiireinen arki

Poikien ensimmäinen brittihalloween oli aivan ihana! Itse juhlien ystävänä jo viime vuonna snadisti juhlittiin tätä mörköjen juhlaa kahden hyvän ystäväni ja kolmen pikkupojan voimin. Tänä vuonna sitten vähän isommin! Perjantaina käytiin ihanilla lasten halloweenkekkereillä Luken kaverin luona, siellä oli juhlien emäntä pistänyt parastaan! Lapset olivat pukeutuneet hauskoihin asuihin ja herkkuja oli monenlaisia. Mie tein vähän koristeita ja puin pojat Batmaniksi ja Robiniksi. Oli kyllä huippua, kiitos vielä!

Lauantaina sitten kävimme vähän päiväretkellä Paddingtonin alueella tsekkailemassa jahka löytäisimme uusia kivoja asuinaluevaihtoehtoja. Kävelimme Maida Valeen Little Venicen kautta. Alue oli viehättävä, mutta lopulta aika kiireellä lähdimme takasin kotiin valmistautumaan illan juhlahulinoihin. 

 

En ole vielä päässyt sinuiksi kaasu-uunimme kanssa, joten kaikki leipomukset ovat päättyneet erilaisiin katastrofeihin. Siispä iltanaposteluksi teimme kotitekoista pizzaa, koristelimme hämähäkkikeksejä ja täytimme sankon karkeilla Trick or Treatia varten. Halloweeniltana lapset kiertävät ovelta ovelle mitä pelottavimmissa asuissa ja keräävät saalista makeisien muodossa. Naapuruston kesken vietimme vähän halloweentunnelman nostattajaisia kadulla. Vipinää, vilskettä ja halloweenherkkuja oli tarjolla! Trick or treat oli tosi kiva kokemus, meidän ovellamme kävi ehkä noin 40 kiertäjää. Luke ei pelännyt ollenkaan, vaikka ensin näytti Halloweenin viettäminen ihan mahdottomalta. Mutta kaikkineen, olipahan kivat kekkerit!

Meidän arki on aivan liian täynnä tällä hetkellä. Mulla on ollut töitä aikaan nähden ihan liikaa, ja se näkyy lähinnä erityisesti kämpän sekasortona sekä siinä, että joudun hoitamaan kaikki asiat vähän sinne päin. Lasten kanssa olen pitkän päivän yksin, ja huomaan käyttäväni kaiken liikenevän aikani töihin. Jos pojat leikkivät keskenään intensiivisesti tai rauhoittuvat puuhailemaan jotain, vastailen sähköposteihin. Päikkäriaikaan teen mitä vain suinkin ehdin ja illat menee myös koneen ääressä työhommia tehden, samoin sunnuntait. Mietin vain kokoajan, miten saisin tämän homman toimimaan jotenkikaan... Tykkään tästä hommasta tosi paljon, mutta huomaan alkavani stressaamaan, koska tuntuu etten nyt pysty sataprosenttisesti mihinkään, en olemaan tarpeeksi touhukas poikien kanssa ja hoitamaan kaikki työhommat ajoissa. Onneksi poikien mumma tulee tänne pariksi viikoksi, toivottavasti saan siinä ajassa kehiteltyä jonkun systeemin!

Joulua täällä jo kovasti odotetaan! Tullaan Suomeen peräti 2,5 viikoksi, yey! Paljon ihmisiä nähtävänä ja kuulumisia vaihdettavana. Nyt vielä viimeinen rutistus tässä ennen joululomia. Onneksi saadaan kivoja vieraita tänne, ei oikeastaan oman perheen kesken olla ennen joululomia ollenkaan.

Palataan! 

<3: Jen