Pohjois-Lontooseen - Crouch end

Nyt ensimmäinen majapaikkamme ja mahdollinen tuleva kotimme on löytynyt. Kesäksi vuokraamme huoneen, ja myöhemmin mahdollisesti koko asunnon jos se on meille mieluinen. Suuntana onkin South-West Lontoon sijaan Pohjois-Lontoo ja tarkemmin ottaen Crouch end. Piccadillylinen varrelta löytyy tämä lapsiystävälliseksi alueeksi kehuttu asuinalue, joka kuulostaa meidän tarpeisiimme juuri sopivalta. Miehen työmatka tulee olemaan noin 45 minuuttia ovelta ovelle, mikä on oikein kohtuullinen Lontoon mittapuussa. Minun ja poikien arkipäivät kotona ilman isiä tulevat siis olemaan noin 8-19. Tämän hulinapäivän jälkimainingeissa tuntuu, että joku muutaman viikkotunnin nanny (lastenhoitaja) voi olla paikallaan mielenterveyden ylläpitämiseksi... Ihanat ja iloiset pojat meillä on, mutta on niissä tuota tahtoa ja energiaakin samassa paketissa!

Ihan asunnon vieressä on iso Alexandra park. Vaikuttaa kivalta isolta puistolta, jossa on lääniä juosta ja leikkiä. Sunnuntaisin on Farmer's market, ja puistosta voi kuulemma bongata bambin nimeltä Ally Pally. Luke olisi varmastikin ihan pähkinöinä tästä bambista!

Reilun kilometrin päästä löytyy ravintolat, kahvilat ja kaupat. Ainakin ensivilkaisulla huomio kiinnittyi leipomoon nimeltä Dunn's ja liutaan ravintoloita. Kuvien ja kuuleman perusteella alueella on kylämäinen fiilis ja paljon tekemistä, mikä kuulostaakin todella hyvältä! 

2,5 viikkoa enää lähtöön. Tänään se oikeastaan iski tajuntaan, kun kaksi miestä kantoi ruokapöytämme uuteen kotiin. Ruokapöydän, jonka piti olla meillä monta vuotta. Tässä kodissa on tapahtunut niin paljon, elämämme ehdottomasti merkittävimmät asiat. Onneksi tästä ei tarvitse kokonaan luopua, vaan laitamme asunnon vuokralle. Muuten iskisi varmasti suurempi haikeus. Me olemme kyllä mielestäni valmistautuneet lähtöön henkisestikin aika hyvin, mutta olemme myös valmistautuneet siihen, että tulee varmasti hetkiä, jolloin muutos tuntuu ylivoimaiselta. Uskon kuitenkin, että jos vastoinkäymisiä ei ala kasaantua tai muuttujia olemaan enemmän kuin pari, me sopeudutaan kyllä. Ja yritämme ottaa elämästämme Lontoossa kaiken irti niin kauan kuin siellä oleskelua kestää :)