Viikon kuulumiset

Kämppä alkaa vihdoin ja viimein olemaan olennaisilta osiltaan kasassa. Bujaa! Siihen onkin mennyt kaikki vähä vapaa-aika mitä on lapsilta irronnut. Kävimme Ikeassa koko perheen voimin syömässä lihapullat ja hakemassa välttämättömimpiä juttuja. Oli yllättävän kivuton reissu kahden pienen kanssa, johtuen tosin hyvästä henkisestä valmistautumisesta. Täällä "ihan nurkan takana" olevaan Ikeaankin on vähintään se tunti-puolitoista suuntaansa. Kieltämättä tuli siinä tulikuumassa bussissa mietittyä, että samassa ajassa oltaisiin ajettu Lapissa 150km päähän naapurimaahan huonekaluostoksille. Tässä on yksi asia, mihin pitänyt asennoitua tänne muuttaessamme - jos jonnekin lähtee, matkoihin menee aikaa.

Ostimme Lukelle sängyn käytettynä paikallisesta toripistefistä, ei mennyt ihan nappiin etten sanoisi! Ostimme mustan rautasängyn sälepohjalla ja patjalla, sain kyllä rautasängyn mutta 10cm liian kapean sälepohjan ja ruuveja ei ollut ollenkaan mukana. Lisäksi tämä myyjä kantoi ilmeisestikin aikuisten mustan rautasängyn reunapalat ja keskipalkin meille kaupanpäällisiksi... Ei tietenkään siinä hässäkässä huomattu tätä, koska rouvalla oli tosi kiire ja hän pokkana selitti, että "tää keksipalkki tulee sit tähän, sit tää sälepohja kuuluu tähän" jne. Tilattiin uudet ruuvit Ruotsin Ikeasta ja kasattiin sänky. Sitten vasta huomattiin tämä sälepohja-asia juuri kun olimme tulleet päivän reissulta Ikeasta... Pikkusen hypin tasajalkaa täällä :) Ei ole tekstiviesteihin ja puheluihin vastannut tietenkään. Rotta. 

Ollaan me muutakin onneksi ehditty tehdä! Perjantaina mentiin poikien kanssa isiä vastaan ytimeen, käytiin syömässä ja Oxford Streetillä nappaamassa mukaan muutama sisustusjuttu. Lauantaina käytiin siellä Ikeassa ja iltakävelylle lähdimme meidän lähimetsään Queens Woodiin. Oli kyllä kiva ja tunnelmallinen pikkumetsä, Luke tykkäsi taapertaa "iha iha itte". Oltiin menossa vielä leikkipuistoon, mutta nälkä voitti ja menimme testaamaan meille suositellun italialaisen perheravintolan. Syötiin pitsat ja oijoi - olipahan hyvää.

Lasten mentyä nukkumaan ollaan menty takapihalle hengailemaan, sytytetty muutama kynttilä säkkipimeään lämpimään kesäiltaan ja yritetty ymmärtää vähän lisää, että täällä sitä ollaan. Tähän asti meillä on kyllä ollut hyvä olla. Vaikka muutto ja kaikki on itsessään stressaavaa, ei me silti olla stressattu. Mie nautin siitä, että saan tehdä poikien kanssa mitä huvittaa ja milloin huvittaa eikä ole mitään paineita suoriutua. M tykkää työstään tosi paljon, mikä on tietenkin se tärkein juttu.

Sunnuntaina M vietti isä-poika aikaa Luken kanssa Alexandra Parkissa mäkiautokilpailussa. Mie otin sen jälkeen omaa aikaa ekaa kertaa pariin kuukauteen ja painelin keskustaan shoppailemaan pariksi tunniksi. Kuuntelin neljä tuntia musiikkia ja fiilistelin, ai että teki hyvää. Olen kyllä tykännyt olla täällä tosi paljon. Voi kuulostaa aika hassulta, mutta erityisen ihanaa on, kun Lukesta on tullut mulle juttukaveri. Se kyselee, mie selitän ja mie selitän ja se kyselee. Poitsulla on niin hauskoja juttuja välissä, että on naurussa pitelemistä. 

"Minutta tulee itona palomiet. Ei punainen paloauto, vaan tininen paloauto! Ihhana iti, ihhana äiti, ihhana pikkuveji. Minu oma äiti. Minä olen tinun lakas poika."

Meidän Pikku-Ben täytti muutama päivä sitten viisi kuukautta. Meidän vauva alkaa olla jo melkoinen jössikkä! Kääntyilee ja alkaa jo ryömimääkin. Hampaita on kaksi, kolmas on juuri tulossa. Tästä johtuen meidän pikku murupulla huutaa kokoajan paitsi nukkuessaan, syödessään ja sylissä ollessaan. Sylissä jäppinen on oikea päivänpaiste, kasvoilla kokoajan ihan täydellinen kaksoispiste d - ilme. Mutta kun sylistä laskee maahan tai sitteriin, alkaa huuto. Jos B olisi ainoa lapsemme niin johan tuota kantelisi, mutta kun on kaksvee ja muu perhe ruokittavana ja huollettavana, on vain pakko välillä antaa pojan kärtytä ja nakella Sophie-kirahvia pitkin seiniä. Ben on kyllä niin ihana oma persoonansa, tosin samanlainen tutkailija kuin veljensä. B rakastaa olla kantorepussa paraatipaikalla katselemassa maailman menoa.

Tänään mie menen koelauluihin yhteen lauluporukkaan. Aika kovatasoinen ryhmä, ja vissiin on aika kova tunkukin. "Äiti hiijaa pikkuveji nukkuu!!" Eli reenannut en ole yhtään :D Ulkoa pitäis joku enkkubiisi tempasta, en ole vielä ihan varma kyllä siitäkään mikä se olisi. Kaiken lisäksi reenipaikka on ihan ytimessä ja reeniaika on aika paha - yhtenä arki-iltana olisin vasta yhdeltätoista kotona. Katsotaan! On täällä näitä porukoita kyllä, mihin mennä, eiköhän joku tärppää kun aikansa yrittää.

Mulla ei tämän elektroniikan kanssa vissiin pyyhi hyvin tällä hetkellä. Tänään lasahti tietokone kesken tämän postauksen kirjoittamisen. Eikä ole ilmeisesti mikään pieni vika, todennäköisesti kiintolevy meni mäsäksi. Toivottavasti saadaan sieltä jotain tärkeimpiä työtiedostoja palautettua, muuten mennyt kymmenien tuntien työ hukkaan.

Täällä maailma muuten mallillaan. Päivät menee hurjaa vauhtia, ja viikonlopuksi olisi tarkoitus suunnitella taas jotain kivaa puuhastelua. Nyt on ollut pari lämmintä sadepäivää, mutta hellettä luvassa taas loppuviikoksi. Parkkeeraamme siis poikain kanssa varmaan puistoon :) Palataan!