Mie oon tässä viimeviikot uhrannut joka ikisen tunnin mitä vuorokaudesta olen irti saanut tällaiseen pieneen haaveeseen mikä minulla on ollut.
Kaikki kävi oikeastaan aika nopeasti.
Muistan, kun eräänä lokakuisena päivänä 17 vuotta sitten huomasin, että tänään on Satun nimipäivä. Kutsumanimeni on sen verran harvinainen, että nimipäivää minulla ei ikinä ollut, mutta silloin toisen etunimeni nimpparipäivänä keksin, että haluan pitää nimipäiväjuhlat nyt. Aikani päivittelin ääneen kurjaa nimipäivätöntä kohtaloani, kunnes äitini sanoi, että kyllä se sopii, juhlitaan nyt sitten kaikki rästiin jääneet nimipäivät kerralla. Kävin kutsumassa naapuruston lapset nimpparijuhlilleni, ja salamaniskusta äiti oli loihtinut minulle juhlat pystyyn ilmapalloineen, koristeineen, tarjottavineen kaikkineen.
Minun äitini oli ihan paras kaikessa näpertelyssä kuten sisutamisessa, juhlien koristelemisessa, synttäreiden järkkäämisessä, leikkien keksimisessä - ihan kaikessa. Jo silloin kun lapsena päätin, että haluan lapsia kolme tai viisi (eh eh..), lupasin itselleni, että minusta tulee ihan just samanlainen äiti; sellainen, joka järjestää ihania juhlia, leikkejä, sisustaa ja tekee lasten leikit mahdolliseksi. Äitini teki tai keksi jostain tarvikkeet kaikkiin hulluimpiinkin leikkeihin mitä päähäni sain, sisusti huonettani mitä ihanimmilla jutuilla, koristeli leikkimökkiä, ompeli mekkoa, järkkäsi ihania synttäreitä, suunnitteli meille aivan mielettömät häät ja sisusti Luken ensimmäisen huoneen.
Sitten mie vain jotenkin hoksasin sen lopullisesti kävellessäni itsekseni Lontoon katuja ja fiilistellessäni tätä uutta elämää kaikkine avoimine ovineen, että miehän nautin ihan samoista asioista kuin äitinikin nautti. Rakastan näpertää ja rakastan juhlia. Ajatus synttärikoristekaupasta on muhinut aika pitkään kun olen järkännyt omille ja kummipojilleni synttäreitä. Se on ollut just sellaista puuhaa, mihin en ole kyllästynyt sekunniksikaan, ja minkä tekemistä ihan oikeasti odottaa. On siistiä saada joku kiva idea ja toteuttaa se! Sit mie vaan päätin, että kokeillaanpa tällaista. Oikeastaan tällä kertaa en miettinyt tätä asiaa loppuun asti. Aikalailla tämä meni ideasta toteutukseen ilman sen kummempaa filosofista pohdintaa, että onko tämä nyt järkevää, uskaltaako tätä ees yrittää ja entä jos tämä menee pieleen. Ekaa kertaa en miettinyt tällaisia asioita, aloitin vain.
Kummilapsia ei ole ihan niin paljon, että pääsisin testaamaan ihan kaikki synttäri-ideat mitä päässäni pyörii, joten päätin perustaa kaupan, jossa myyn pääosin teemasynttäreitä sekä lasten tiedoilla täytettyjä liitutauluja. Olen tästä ihan superinnoissani ja tykkään tästä hommasta jo nyt ihan hirveästi! Olen käyttänyt tähän kaikki vapaat tuntini noin neljän viikon ajan (poikien yhteiset päikkäriajat noin tunti päivässä mäihällä, illlalla lasten mentyä nukkumaan 2-4 tuntia ja sunnuntaiaamupäivät 3-4 tuntia) ja nyt on kauppa kasassa pääpiirteittäin. Tilauksia on tullut mukavasti ja tämä näyttää saavan ihan mukavan startin! Pieni lisätienisti tässä itsensä toteuttamisen lomassa ei myöskään haittaa, joten tässäpä sitä kotiäitiyden ohella sitten tehdään myös simsalabim töitä! Ainoa mikä arveluttaa on ajan riittäminen, mutta kyllä tässäkin varmaan tasapaino löytyy kunhan tilanne vakiintuu.
Minua hymyilyttää kun teen tätä hommaa. Tiedän myös, että äiti olisi ihan fiiliksissä tästä! Monesti mietin, kun sommittelen värejä ja muotoja keskenään, että mitähän äiti tästäkin puputeemasta sanoisi.
Sanoisi varmaan, että ota se pupu pois ja laita enemmän rusetteja.
Kokeillaapa silleen.
Äiti, tästä tuli aika siisti.
Ja niin minusta tuli vastoin mitään suunnitelmia neljässä viikossa vähän sivubisnestä pyörittävä kotiäiti:
<3: Jen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti