Tällä hetkellä istun kotisohvalla kirjoittamassa tätä ensimmäistä tekstiä, jollaista en vielä muutama viikko sitten osannut ajatellakaan kirjoittavani. Päätös on tehty - tämä perhe pakkaa laukut ja lähtee tästä pienestä pohjoisesta kaupungista kohti uusia seikkailuja. Mikäli asiat loksahtaa kohdalleen ja mieheni M saa itselleen toivomansa työpaikan, tämä poppoo lähtee asumaan ja elämään meille vuosien varrella kovin rakkaaksi tulleeseen kaupunkiin Lontooseen.
Pieni esittely lienee paikallaan näin alkuun. Mie olen Jen, 27-vuotias nainen Lapista. Koulutukseltani olen maisteri, puoliammatiltani laulaja ja tällä hetkellä minut täystyöllistää kaksi ihanaa poikaamme. Luke on 2-vuotias esikoisemme, jota kuvailisin vilkkaaksi, huumorintajuiseksi ja sydämelliseksi jätkänpätkäksi. Kuopuksemme Ben on vasta kaksi kuukautta vanha, ihana pieni vauvamme. Mieheni M on minua vuoden vanhempi, uraorientoitunut ja seikkailunhaluinen tyyppi, joka on myös fantastinen isä lapsillemme. Olemme tavanneet toisemme jo teineinä, joten yhteistä matkaa on takana jo yksi vuosikymmen.
Olemme asuneet Pohjois-Suomessa koko yhdessäoloaikamme, ja sitten eräänä päivänä päätimme, että nyt riittää tämä tältä erää. Hinku asua ulkomailla on molemmilla ollut aina, mutta elämä on pitänyt meidät täällä erinäisistä syistä tähän asti. Nyt koitti se hetki, kun tajusimme, että meitä ei sido tällä hetkellä kovinkaan moni asia. Tähän asti perhe ja meille hyvin tärkeä laaja ystäväpiiri ovat pitäneet meitä Suomen kamaralla, samoin työt, omistusasunto, auto, raskaudet, synnytykset... Kuitenkin nyt kun lapset ovat vielä pieniä, minulla ei ole vakituista työpaikkaa, asunnon voi laittaa vuokralle, auton voi myydä ja perhe ja ystävät kyllä säilyvät, emme keksineet yhtään syytä olla lähtemättä. Vaikka meitä jännittää ihan hirveästi ja välillä tulee miettineeksi, että teemmekö nyt megalomaanisen virheen, olemme valmiit ottamaan riskin ja hyppäämään tuntemattomaan. Emme tiedä kuinka pitkäksi aikaa lähdemme, emmekä oikeastaan haluakaan tietää. Katsotaan. Jos arki ei lähde rullaamaan emmekä viihdy, tulemme takaisin Suomeen. Jos viihdymme, olemme niin kauan kuin siltä tuntuu. Mutta etukäteen me emme yksinkertaisesti voi tietää. Meidän täytyy lähteä se kokeilemaan.
Olen pitänyt erinäisiä blogeja monta vuotta, mutta nyt aloitan puhtaalta pöydältä myös tässä maailmassa. Ensimmäistä kertaa jaan blogin osoitetta myös perheelle ja tutuille, jotta matkassamme on helpompi pysyä. Blogissa kirjoittelen meidän elämästä Lontoossa, arjesta ja juhlasta. Tervetuloa mukaan!
Pieni esittely lienee paikallaan näin alkuun. Mie olen Jen, 27-vuotias nainen Lapista. Koulutukseltani olen maisteri, puoliammatiltani laulaja ja tällä hetkellä minut täystyöllistää kaksi ihanaa poikaamme. Luke on 2-vuotias esikoisemme, jota kuvailisin vilkkaaksi, huumorintajuiseksi ja sydämelliseksi jätkänpätkäksi. Kuopuksemme Ben on vasta kaksi kuukautta vanha, ihana pieni vauvamme. Mieheni M on minua vuoden vanhempi, uraorientoitunut ja seikkailunhaluinen tyyppi, joka on myös fantastinen isä lapsillemme. Olemme tavanneet toisemme jo teineinä, joten yhteistä matkaa on takana jo yksi vuosikymmen.
Olemme asuneet Pohjois-Suomessa koko yhdessäoloaikamme, ja sitten eräänä päivänä päätimme, että nyt riittää tämä tältä erää. Hinku asua ulkomailla on molemmilla ollut aina, mutta elämä on pitänyt meidät täällä erinäisistä syistä tähän asti. Nyt koitti se hetki, kun tajusimme, että meitä ei sido tällä hetkellä kovinkaan moni asia. Tähän asti perhe ja meille hyvin tärkeä laaja ystäväpiiri ovat pitäneet meitä Suomen kamaralla, samoin työt, omistusasunto, auto, raskaudet, synnytykset... Kuitenkin nyt kun lapset ovat vielä pieniä, minulla ei ole vakituista työpaikkaa, asunnon voi laittaa vuokralle, auton voi myydä ja perhe ja ystävät kyllä säilyvät, emme keksineet yhtään syytä olla lähtemättä. Vaikka meitä jännittää ihan hirveästi ja välillä tulee miettineeksi, että teemmekö nyt megalomaanisen virheen, olemme valmiit ottamaan riskin ja hyppäämään tuntemattomaan. Emme tiedä kuinka pitkäksi aikaa lähdemme, emmekä oikeastaan haluakaan tietää. Katsotaan. Jos arki ei lähde rullaamaan emmekä viihdy, tulemme takaisin Suomeen. Jos viihdymme, olemme niin kauan kuin siltä tuntuu. Mutta etukäteen me emme yksinkertaisesti voi tietää. Meidän täytyy lähteä se kokeilemaan.
Olen pitänyt erinäisiä blogeja monta vuotta, mutta nyt aloitan puhtaalta pöydältä myös tässä maailmassa. Ensimmäistä kertaa jaan blogin osoitetta myös perheelle ja tutuille, jotta matkassamme on helpompi pysyä. Blogissa kirjoittelen meidän elämästä Lontoossa, arjesta ja juhlasta. Tervetuloa mukaan!
♥: Jen
