maanantai 27. heinäkuuta 2015

River Thames

Viikot menee ihan älytöntä vauhtia, mutta niin ikävä kyllä menevät myös viikonloput. Viikolla puistoiltiin paljon poikien kanssa ja kävimme paikallisessa minihoplopissa sadepäivänä vähän temuamassa. Lauantaina päätimme lähteä seikkailemaan ytimeen päin, ja lopulta päädyimmekin Thamesille seilaamaan. Pakkasimme siis pojat mukaan ja hyppäsimme laivaan Embankmentilta, josta seilasimme aina North Greenwichiin asti. Pikkuhiljaa alkaa paremmin ja paremmin hahmottaa tätä kaupunkia ja mitä mistäkin ilmansuunnasta löytyy. Lontoo on kyllä valtava...



Kävimme O2-areenalla syömässä (ja haaveilemassa treffeistä aikuisten kesken jollekin upealle keikalle... Apua, milloin lie ollaan oltu viimeksi, on siitä ainakin puoli vuotta) Luke hyppeli tasajalkaa jo laivasta tullessamme nähdessään taivaalla kulkevan gondolihissin, Emirates Airlinesin. Sinne oli siis päästävä! Matkustimme sillä Thamesin toiselle puolelle. Mie puristin rystyset valkosena kameraa, Luke puolestaan oli aivan hunajaa kun näki ylhäältä junia, laivoja, lentokoneita ja vaikka mitä. "Äiti mikä (tämä) onnnn?" kuului monta kertaa matkan aikana. Ben vaan viileenä chillasi rintarepussa isänsä sylissä, eikä ollut moksiskaan. Välillä mietin, että tajuaakohan tuo lapsi riepu mihin kaikkialle sitä on jo lyhyen elämänsä aikana kuskattu!




Hauskuus ei loppunut tähän, vaan keskustaan matkasimme junalla, jossa pystyi istumaan ihan keulassa. Luke ylensi heti itsensä koko junan kuljettajaksi. Tower Bridgeltä kävelimme Cityn läpi bussille ja matkustimme Ally Pallyyn Summer Festivaleille. Siellä oli kyllä ihana rento meininki! Täällä olemisessa erona Suomeen on muun muassa se, että lapset kulkevat mukana myös illanvietoissa. Esimerkiksi näillä festivaaleilla ei ollut mitään erillisiä anniskelualueita, vaan oli tiskejä mistä ostaa juotavaa ja kojuja mistä ostaa erilaisia ruokia. Porukka istui piknikeillä, lapsille oli karuselleja ja kaikenlaista kivaa järjestetty. Livemusa soi ja jossain pelattiin futista lasten kanssa ja jossain istuttiin kaveriporukalla piknikillä. Kaikki yhdessä sovussa ja kaikilla oli hyvä fiilis! Koko iso puisto oli tapahtumaa ja tekemistä täynnä. 






Tämä päivä on taas mennyt orientoituessa uuteen viikkoon: pyykkivuoreen, ruokaostoksiin, ruuanlaittoon, vauvansoseteatteriin, vaipanvaihtoon ja mitä näitä arkisia asioita tässä poikien kanssa oleskelussa onkaan. Oleskelua se ei kyllä ole, sen verran voin kertoa! Tänään oli tuulinen päivä, joten menimme poikien kanssa meidän pieneen kylppäriin kylpylälomalle. Mukana oli onki, kaloja, delfiini ja tivolin onginnasta voitettu rekka-auto. Sitten katsottiin piirrettyjä, luettiin kirjoja, laulettiin, kitistiinkin välillä, nukuttiin ennätyslyhyitä päikkäreitä (molemmat eri aikaan tietenkin, mitenkäs muutenkaan), kitistiin vähän lisää ja leikittiin vielä enemmän. Sitten lopulta otettiin isi avosylin töistä kotiin ku ilta alkoi jo hämärtyä. Tuutulauluja, selkään ja mahaan piirrettyjä paloautoja, lupauksia siitä, että yöllä saa tulla viereen jos pelottaa. Iltapalat, iltapesut ja lopulta höyhensaarille.

Sellaista se elämä täällä on - ihan tavallista arkea ja mukavia touhuntäyteisiä viikonloppuja. Nyt on hyvä näin.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Diana Memorial Playground

Sen verran tämä bloggaaminen helpottunut, että ostimme uuden pokkarikameran. Vielä pitää vähän reenailla kuvaamista, mutta vaikuttaa kyllä aika näppärältä. Sen sijaan tietokoneen kohtalo on aikalailla sinetöity, se vain hajosi koko roska. Toivottavasti saataisiin pelastettua kiintolevyltä työtiedostot, nimittäin siellä oli kaikki liitutaulu- ja synttäridesignit mitä olen tunti tolkulla vääntänyt.

Mutta - mukavampiin aiheisiin! Viikonloppu meni taas ihan supernopeaa! Perjantaina puistoiltiin poikien kanssa suunnitelman mukaisesti iltaan asti, käytiin piknikeväät ja parkkeerattiin hiekkalaatikolle traktoria testailemaan. Lauantaina lähdimme Notting Hillin seuduille Muswell Hillin kautta, ja lopulta päädyimme Hyde Parkiin Diana Memorial Playgroundiin leikkimään. Aivan ihana leikkipuisto, sieltä löytyi kaikkea mitä vain pienet ihmiset toivoa saattaa. Merirosvolaiva, hiekkaa, kiipeilymestoja, keinuja, tiipii-metsä ja muutenkin kivat puitteet. Alueelle ei pääse aikuiset ilman lapsia, joten tämä oli todellakin vain muksujen mesta. Hyde Parkissa oli myös karuselli ja pieni junarata, johon Luken oli tottakai ihan pakko päästä. Tuomas-Veturin ratissa oli poitsu kuin kokenutkin konnari.







Puistoilun jälkeen lähdimme Trafalgar Squarelle syömään, lopulta päädyimme Pizza Hutiin. Alunperin olimme suuntaamassa ihan muuhun ravintolaan, mutta voimat loppuivat näille paikkeille. Ja olikin kyllä yllättävän jees! Pojat taas hurmasivat tarjoilijoita minkä ehtivät. Täällä ravintolat ottavat tosi hienosti lapset vastaan, aina on vähintään joku piirustusvihko ja vahaliidut nokan edessä. Täällä on myös lapsille aina oma menu, jossa on pikkuväelle hyvin valinnanvaraa. 




Sunnuntaina kävimme Ikeassa ja siivoilimme kotona. M raivasi takapihaa olan takaa ja viidakosta alkoi kuoriutua aika kiva takapiha. Nyt alkaa taas pojat herään päikyiltä, hommiin siis!

♥ Jen

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kuulumisia videolla

Naureskelin miehelle perjantaina, että katoppa vaan meikän videohöpöttelyt tulee eetteriin vasta sunnuntaina kun viikonloppu on jo mennyt. Ja niinhän siinä sitten kävi, Youtubeen videon lataaminen kesti siis viikonlopun! Tässä kuitenkin perjantain kuulumisia. Myöhemmin tulee juttua, miten meidän viikonloppu sitten menikään :) Ja kiitos aloituskuvasta Youtube, priimaa pukkaa!

Mukavaa alkavaa viikkoa :)



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Viikon kuulumiset

Kämppä alkaa vihdoin ja viimein olemaan olennaisilta osiltaan kasassa. Bujaa! Siihen onkin mennyt kaikki vähä vapaa-aika mitä on lapsilta irronnut. Kävimme Ikeassa koko perheen voimin syömässä lihapullat ja hakemassa välttämättömimpiä juttuja. Oli yllättävän kivuton reissu kahden pienen kanssa, johtuen tosin hyvästä henkisestä valmistautumisesta. Täällä "ihan nurkan takana" olevaan Ikeaankin on vähintään se tunti-puolitoista suuntaansa. Kieltämättä tuli siinä tulikuumassa bussissa mietittyä, että samassa ajassa oltaisiin ajettu Lapissa 150km päähän naapurimaahan huonekaluostoksille. Tässä on yksi asia, mihin pitänyt asennoitua tänne muuttaessamme - jos jonnekin lähtee, matkoihin menee aikaa.


Ostimme Lukelle sängyn käytettynä paikallisesta toripistefistä, ei mennyt ihan nappiin etten sanoisi! Ostimme mustan rautasängyn sälepohjalla ja patjalla, sain kyllä rautasängyn mutta 10cm liian kapean sälepohjan ja ruuveja ei ollut ollenkaan mukana. Lisäksi tämä myyjä kantoi ilmeisestikin aikuisten mustan rautasängyn reunapalat ja keskipalkin meille kaupanpäällisiksi... Ei tietenkään siinä hässäkässä huomattu tätä, koska rouvalla oli tosi kiire ja hän pokkana selitti, että "tää keksipalkki tulee sit tähän, sit tää sälepohja kuuluu tähän" jne. Tilattiin uudet ruuvit Ruotsin Ikeasta ja kasattiin sänky. Sitten vasta huomattiin tämä sälepohja-asia juuri kun olimme tulleet päivän reissulta Ikeasta... Pikkusen hypin tasajalkaa täällä :) Ei ole tekstiviesteihin ja puheluihin vastannut tietenkään. Rotta. 


Ollaan me muutakin onneksi ehditty tehdä! Perjantaina mentiin poikien kanssa isiä vastaan ytimeen, käytiin syömässä ja Oxford Streetillä nappaamassa mukaan muutama sisustusjuttu. Lauantaina käytiin siellä Ikeassa ja iltakävelylle lähdimme meidän lähimetsään Queens Woodiin. Oli kyllä kiva ja tunnelmallinen pikkumetsä, Luke tykkäsi taapertaa "iha iha itte". Oltiin menossa vielä leikkipuistoon, mutta nälkä voitti ja menimme testaamaan meille suositellun italialaisen perheravintolan. Syötiin pitsat ja oijoi - olipahan hyvää.


Lasten mentyä nukkumaan ollaan menty takapihalle hengailemaan, sytytetty muutama kynttilä säkkipimeään lämpimään kesäiltaan ja yritetty ymmärtää vähän lisää, että täällä sitä ollaan. Tähän asti meillä on kyllä ollut hyvä olla. Vaikka muutto ja kaikki on itsessään stressaavaa, ei me silti olla stressattu. Mie nautin siitä, että saan tehdä poikien kanssa mitä huvittaa ja milloin huvittaa eikä ole mitään paineita suoriutua. M tykkää työstään tosi paljon, mikä on tietenkin se tärkein juttu.

Sunnuntaina M vietti isä-poika aikaa Luken kanssa Alexandra Parkissa mäkiautokilpailussa. Mie otin sen jälkeen omaa aikaa ekaa kertaa pariin kuukauteen ja painelin keskustaan shoppailemaan pariksi tunniksi. Kuuntelin neljä tuntia musiikkia ja fiilistelin, ai että teki hyvää. Olen kyllä tykännyt olla täällä tosi paljon. Voi kuulostaa aika hassulta, mutta erityisen ihanaa on, kun Lukesta on tullut mulle juttukaveri. Se kyselee, mie selitän ja mie selitän ja se kyselee. Poitsulla on niin hauskoja juttuja välissä, että on naurussa pitelemistä. 

"Minutta tulee itona palomiet. Ei punainen paloauto, vaan tininen paloauto! Ihhana iti, ihhana äiti, ihhana pikkuveji. Minu oma äiti. Minä olen tinun lakas poika."

Meidän Pikku-Ben täytti muutama päivä sitten viisi kuukautta. Meidän vauva alkaa olla jo melkoinen jössikkä! Kääntyilee ja alkaa jo ryömimääkin. Hampaita on kaksi, kolmas on juuri tulossa. Tästä johtuen meidän pikku murupulla huutaa kokoajan paitsi nukkuessaan, syödessään ja sylissä ollessaan. Sylissä jäppinen on oikea päivänpaiste, kasvoilla kokoajan ihan täydellinen kaksoispiste d - ilme. Mutta kun sylistä laskee maahan tai sitteriin, alkaa huuto. Jos B olisi ainoa lapsemme niin johan tuota kantelisi, mutta kun on kaksvee ja muu perhe ruokittavana ja huollettavana, on vain pakko välillä antaa pojan kärtytä ja nakella Sophie-kirahvia pitkin seiniä. Ben on kyllä niin ihana oma persoonansa, tosin samanlainen tutkailija kuin veljensä. B rakastaa olla kantorepussa paraatipaikalla katselemassa maailman menoa.


Tänään mie menen koelauluihin yhteen lauluporukkaan. Aika kovatasoinen ryhmä, ja vissiin on aika kova tunkukin. "Äiti hiijaa pikkuveji nukkuu!!" Eli reenannut en ole yhtään :D Ulkoa pitäis joku enkkubiisi tempasta, en ole vielä ihan varma kyllä siitäkään mikä se olisi. Kaiken lisäksi reenipaikka on ihan ytimessä ja reeniaika on aika paha - yhtenä arki-iltana olisin vasta yhdeltätoista kotona. Katsotaan! On täällä näitä porukoita kyllä, mihin mennä, eiköhän joku tärppää kun aikansa yrittää.

Mulla ei tämän elektroniikan kanssa vissiin pyyhi hyvin tällä hetkellä. Tänään lasahti tietokone kesken tämän postauksen kirjoittamisen. Eikä ole ilmeisesti mikään pieni vika, todennäköisesti kiintolevy meni mäsäksi. Toivottavasti saadaan sieltä jotain tärkeimpiä työtiedostoja palautettua, muuten mennyt kymmenien tuntien työ hukkaan.

Täällä maailma muuten mallillaan. Päivät menee hurjaa vauhtia, ja viikonlopuksi olisi tarkoitus suunnitella taas jotain kivaa puuhastelua. Nyt on ollut pari lämmintä sadepäivää, mutta hellettä luvassa taas loppuviikoksi. Parkkeeraamme siis poikain kanssa varmaan puistoon :) Palataan!

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Muuttopuuhissa

Huhheijakkaa, nyt viikonloppuna ollaan viimein päästy muuttamaan virallisesti tähän asuntoomme, ja onhan tässä ollut taas hommaa. Vaikka tavaraa ei ole paljon, on niiden purkaminen ja järjesteleminen aika hankalaa näiden kahden naperon kanssa. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa! Ikeaan olisi asiaa, mutta en yksin saa näiden pikkutermiittien kanssa kannettua sieltä kotiin mitään, joten täytyy yrittää keksiä, miten se reissu hoidettaisiin mahdollisimman pian! 


Viikonloppuna käytiin lähipuistossa ollessa tivolissa ja tutustumassa lisää lähiympäristöön. Muswell Hill on ihana nimensä mukaisesti kukkula, josta löytyy ihania ravintoloita ja putiikkeja. Ja aivan huikeat maisemat! Tivolissa Luke kiersi muutaman karusellin ja nautti kyllä joka hetkestä. 



Viikonlopuksi M varasi hänelle ja Lukelle ensiviikonlopuksi liput johonkin autotapahtumaan, mahtaa olla poika innoissaan kun sinne pääsee tsiigaamaan lemppareitaan eli nelipyöräisiä. Mie olen tässä suunnitellut sormet syyhyten,  millaisen huoneen Lukelle tekisin. Nyt alkaa vähän suunnitelmat selkiytyä. Säilytysratkaisuja pitää vielä miettiä vaatteille ja leluille, mutta muuten ideat on selvillä. Niistä lisää vähän myöhemmin. Nyt aamupala on syöty, junaleikit kuulemma odottaa :)

♥ Jen

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Summer Bucket List

Arki täällä on alkanut, ja se on alkanut yllättävän mukavasti. Aamupäivä ollaan poikien kanssa kotona, päikkäireiden jälkeen sitten ollaan lähdetty puistoon temuamaan ja käyty vähän kaupassa ruokaostoksilla ja niin edelleen. Illalla ennen isin tuloa tehty ruokaa ja leikitty. Ben menee aika nopeasti M:n tulon jälkeen yöunille, ja Luke valvoo vielä parisen tuntia iltavilleinensä. Täällä on ihan valtava helle, mikä on kyllä ihanaa! Täytyy kuitenkin vähän varoa, ettei pojat paistu tuonne. Tänään on luvattu +34. Puuuuh.

Olen tässä aprikoinut, miten tehdä meidän arkipäivistä poikien kanssa Lontoossa mahdollisimman kivaa ja sujuvaa. Onneksi ympäristö itsessään tarjoaa hyvät puitteet tehdä päivisin kaikenlaista, mutta sen lisäksi ajattelin tehdä listan, mitä tehdä poikien kanssa, jotta pääsemme mahdollisimman nopeasti touhuun mukaan! Olen selannut Pinterestiä ja yrittänyt pistää omatkin hoksottimet laulamaan. Tässäpä on minun ja poikien Summer bucket list!


Voitaisiin aloittaa vaikkapa noista suklaa-kiiwitikkareista. Ihanaa kesäpäivää!

♥ Jen