tiistai 22. syyskuuta 2015

Greenwich - again

Ollaan ihastuttu Greenwichiin ihan todella - siihen seutuun ylipäänsä. Ollaan katsottu sieltä asuntoja ja harkittu ihan tosissaan muuttoa sinne päin Lontoota. Nyt asumme siis Pohjois-Lontoossa kun taas Greenwich on kaakossa. Käytiin lauantaina viettämässä ihanaa aurinkoista päivää ja fiilistelemässä vähän lisää. 



Meillä on mennyt täällä tosi kivasti. Löydetään arkeen kokoajan parempaa rytmiä ja ollaan myös löydetty kivoja lapsikavereita, kerhoja ja tekemistä. Mie oon aloittanut lauluhommat kuoroporukassa ja meillä on siellä tosi rento ja hauska meininki. Ihan parasta!




Vielä kivempaa on se, että tässä syksyllä on vielä tulossa ennen joulua muutamia vieraita! Kolmen viikon päästä saamme kummityttömme ja ystävämme tänne meille yli viikoksi (!!!), anoppi meinasi tulla marraskuussa ja kaveripariskunta joulukuun alussa. Sitten onkin jo joulu ja Lappiin matkaamme koko sakki. 




Lukella on vähän tukka päässyt venähtämään, mutta mie en poikaa parturiin vie, pitkä tukka olis niiiiin ihana! Isänsä on hyvin eriä mieltä ja aikoi lauantaina viedä parturiin, eh. Ben on tosi jämäkkä kaveri ja harjoittelee konttailua. Kovasti ryömii ympäriinsä ja vauhtikin alkaa olla jo aikamoista. Kun poju näkee lattilla jotain rapisevaa paperia, pahvia tai johtoja, vauhti on siinä kaheksankympin kieppeillä. 

Mulla on mennyt tosi paljon vähää vapaa-aikaa yhteen projektiin, josta kirjoitan myöhemmin lisää. Sen takia blogi vähän hunningolla, mutta yritän piipahtaa täällä aina kertomassa välillä, miten meillä menee. Palataan! <3

lauantai 5. syyskuuta 2015

Huhhuijakkaa

Nyt on kyllä taas tapahtunut tosi paljon tässä viimeaikoina, vapaa-aikaa kirjoittamiseen on ollut aivan todella, todella huonosti. Kaikki vähä vapaa-aika on mennyt yhteen uuteen projektiin ja sen ideoimiseen. Kaikenlisäksi tässä on taas tapahtunut kaikenlaista!


Ben on ollut tosi kärty viimeviikot, ja päivän jälkeen olo on ollut ihan kuin olis turpiinsa saanut. Tämä on varmastikin taas kuuluisa vaihe, mutta on kyllä energiat olleet vähän vähissä. Anoppi kävi meillä muutaman päivän ja päästiin miehen kanssa treffeille ensimmäistä kertaa luoja ties kuinka pitkään aikaan. Oli kyllä huippua! Kiitos anoppi!



Mutta joo, meille siis iski flunssa pari päivää sitten ja lopulta löysimme itsemme tilaamasta ambulanssia nuorimmaisellemme, jonka henki ei meinannut millään kulkea. Menin vauvan kanssa ulos hengittämään kylmää ilmaa ja tilanne helpotti vähän, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Mies lähti vauvan kanssa ambulanssin kyytiin ja mie jäin Luken kanssa kotiin sairastamaan. Sairaalaassa Ben sai kortisoonia ja tarkkailua, happisaturaatiot alkoivat palautua ja pääsivät aamuyöllä vielä kotiin. Voi jestas mie sanon, että näiden poikien kanssa saa olla jatkuvasti sydän syrjällään...


Täällä muuten maailma ihan mallillaan. Kelit ovat olleet vähän sateisia, mutta ei ole paljoa haitannut. Ollaan vähän mietitty josko vaihtaisimme asuinaluetta ensivuonna, tykästyimme Greenwichiin ihan tosi paljon. Ollaan viihdytty kaikkineen kyllä tosi hyvin täällä. Mutta lapsiperheen arki on lapsiperheen arkea iloineen ja suruineen asui sitä kuussa tai maassa. Nyt vain toivotaan että meidän vauva paranee pian ja sairastelut olisivat tässä vähäksi aikaa. 



<3: Jen