#husband

Näin häiden vuosipäivänä oli hyvä hetki tarttua blogeissa liikkuvaan haasteeseen. Muutama kysymys, vastaajana mieheni. Ja koska olen nainen, mukana myös kommenttiraita. Koska miehenkin mielestä minun pitää aina saada se viiminen sana :)

1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

Faaak. Greyn Anatomiaa ja Gilmoren eukkoja.


2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Valkosipulimajoneesi

Close enough..


3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Eihän vain yhtä voi kertoa, koska inhoat kaikkea muuta paitsi spagettikastiketta

Noh noh eipäs nyt liioitella...


4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Pienen lasin punaviiniä ja kanaa


5. Mikä on hänen kengänkokonsa?

39


6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

Miten niin jos? Purkkeja, kaikkia sisustustuotteita. Ja LAPSIA.

Seitsemän veljestä on hyvällä alulla


7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Mansikoita


8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Hissimusiikkia


9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Romanttisista draamoista


10. Minkä väriset silmät hänellä on?

Vihhhhhreät.

Pientä epäröintiä h:n kohdalla, vaikka 10 vuotta tuijotettu toisiamme silmiin.

 
11. Kuka on hänen paras ystävänsä?

AINO! Kerranki tiiän jotaki. Ja sit Suski. Jonna. En minä tiiä!

<3 ! 


12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

Jätän roskat viemättä aamulla


13. Missä hän on syntynyt?

Pyhällä


14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Mansikkakakku. Leiposin leiposin, eikö sitä siinä kysytty? Minä tykkään mansikkakakusta.

Hmm, niin sinä pitäisit, mie en pidä kermakakuista ollenkaaan baby


15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

Kirjoittamalla tussilla paperipussin kylkeen

Vissiin Luken huoneen askartelut tuoreessa muistissa


16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Hoitaa lapsia ja olla äiti.

<3


17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

Lasagne. Et sie tykkää mistään oudosta.

True story, mut ehkä lasagne ei kuitenkaan ole sieltä oudoimmasta päästä haha


18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Kännykkää, käsilaukkua ja valloittavaa hymyään


19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

Minun huono huumori


20. Entäs piristymään?

Kahvi


21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

Robert Pattinssonia

Aahahahhaa 


22. Millainen hän on vaimona?

Ihana.


23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

Joskus 2004


24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Paperipussit ja lautalaatikot


25. Millainen on hänen kotilookinsa?

Hyvä

Well thanks dear

 4 vuotta naimisissa eikä suotta. Love you.

Brighton ja B puoli vuotta

Meillä oli aivan ihana lauantaipäivä aurinkoisessa Brightonissa. Lähdettiin aamupäivällä liikkeelle, ja matkustimme Victorian asemalta junalla kohti päämäärää. Matka kesti tunnin, ja pian löysimmekin itsemme kävelemässä Brightonin juna-asemalta merta kohti. Ennen rannalle menoa kävimme syömässä ja tankkaamassa vesivarastot. Aurinkorasvaa laitoimme monta kerrosta ja olimme valmiita tsekkaamaan, millainen biitsi kaupungista löytyy. Muutama muukin oli saanut saman idean ja porukkaa oli liikkeellä tosi paljon. Hyvin silti sekaan sopi ja keli oli yksinkertaisesti aivan napakymppi.

Brightonin ranta ei ollut hiekkaranta, vaan se oli täynnä veden hiomia pieniä kiviä. Rantabulevardilta löytyi paljon ravintoloita, baareja, kahviloita ja jopa yökerhoja. Oli karuselleja, narunvetoa, pieniä sisustus- ja matkamuistokojuja sekä kaikkea mahdollista mahdotonta Minion-hahmoista taikureihin. Kävelimme bulevardia pitkin Brighton pierille, josta löytyi kioskeja ja valtavan kokoinen pelihalli, jonne Luke isänsä kanssa kirmasi samantien. Pierin päässä oli huvipuisto, jossa oli kaikenlaisia vempaimia vuoristoradasta lähtien. Pieriltä käppäilimme meren rantaan, ja Luke ei meinannut pysyä liitoksissaan. Ei muuta kuin uikkarit päälle ja polskimaan siis! Me Benin kanssa hengailtiin rannalla viltillä samalla kun Luke polski isänsä kanssa. Mie yritin löytää itsestäni auringonpalvojan ja B hengaili omassa valtakunnassaan varjon puolella. 

Rannalta lähdettiin kävelemään bulevardia pitkin, ja mie piipahdin parissa kojussa ihastelemassa sisustusjuttuja. Tämän jälkeen yritimme käydä tienaamassa pallonheitolla söpön Minion-pehmolelun, mutta se yritys ei päättynyt kovin voitokkaasti. M oli vakuuttunut, että voitto ei ollut edes mahdollinen, mutta lohdutin, että narunvedosta on hankala hänenkään olla voittamatta. Menimme siis "you always win" - kojuun onkimaan ankan, ja Luke sai kuin saikin valita itselleen palkinnon. Poju valkkasi tietenkin kaikkein kauheimman muovihirvityksen, mutta Luke ja mahdollisuus saada uusi hieno punainen auto - mitäpä muutakaan hän olisi valinnut :)

Sunnuntaina meidän pieni B täytti puoli vuotta. Pienellä pojalla on kyllä ollut tapahtumarikas elämä tähän saakka. Helmikuisena pakkaspäivänä melkoisten vaihden jälkeen hän parkaisi ensimmäisen kerran. Siitä lähtien hän on ollut meidän päiviemme piristys, joka on täydentänyt meidän perhettämme ihan täydellisellä tavalla. B on lyhyen elämänsä aikana viettänyt viisi päivää lastenosastolla, viettänyt isoveljensä 2-vuotisjuhlia, saanut nimensä aivan ihanissa ristiäisissä, reissannut meidän mukanamme ystäviemme häissä savossa ja monissa muissakin kyläpaikoissa. B on nukkunut yönsä pääosin hyvin, mutta tasapainon vuoksi valvonut päivät ilman kunnon päikkäreitä. Vauvamme katsoi vierestä, kun vanhempansa päättivät tehdä yhden isoimmista päätöksistään ja muuttaa pienten lasten kanssa ulkomaille. B oli hädin tuskin neljä kuukautta, kun hyppäsimme lentokoneeseen ilman paluulippua tietämättä yhtään, mitä edessämme on. B on ollut melkeinpä kaikissa liikennevälineissä mitä keksiä saattaa. Hän on ollut äitinsä kanssa Oxford Streetillä alusvaateostoksilla, risteillyt Thamesilla ja kulkenut maanalaisilla. Ja miten hienosti hän onkaan meidän kanssamme kulkenut. Meidän reipas reissupoika! 

B on samanlainen, mutta siltikin hyvin erilainen kuin veljensä. B vaikuttaa vähän chillimmältä ja tarkkailevaisemmalta kuin Luke. Hänellä on maailman suloisimmat pyöreät posket ja isot silmät, vaaleat todella pitkät ripset ja hiuksia ei päässä nimeksikään. B rakastaa leluja, rapsuttamista, lauluja, veljensä autoja ja sylissä olemista. Muuta hän ei oikeastaan tarvisikaan, kaikki on hyvin kunhan sylissä saa olla! B on kääntyillyt jo pitkän aikaa, pyörii ja liikkuu lattialla jo aikamoisia matkoja. B:n menoa en kutsuisi niinkään ryömimiseksi, vaan taistelemiseksi. B syö hienosti soseita ja puuroja ja nauttii leikeistä, mutta ei todellakaan ala mielellään nukkumaan. Nälkä tulee kahdessa sekunnissa, joten mie olen poikkeuksetta aina liian myöhässä. Sen tunnen kyllä luissani - tai lähinnä korvissani. Ja naapurit tuntee myös :) Murupullallamme on yhtä lyhyt pinna kuin veljellään, jos ei onnistu taidolla niin sitten onnistuu raivolla. Hän rakastaa kaikkea rapisevaa. Hampaita on jo neljä alhaalla, joten kohta täytyy kaivaa Pepsodentit esiin.

Näin kahden lapsen äitinä sitä ei lopeta ihmettelemästä tiettyjä asioita. Moneen asiaan osaa suhtautua jo rauhallisemmin, ja pakkokin on, jos näiden vilkereiden kanssa meinaa täällä elellä. Mutta se, miten pohjattoman ylpeä sitä on omista lapsistaan ja kuinka paljon he antavat (vaikka toki ottavatkin, tänään mm. tupon hiuksia). B on supersuloinen hymypoika, jonka hymy on niin valloittava, että sillä meikämutsi on ihan hunajaa. Sanommekin häntä euroopan leveimmän hymyn vuoksi kaksoispiste deeksi. B, me olemme sinusta niin kiitollisia, on ihan parasta olla just sun äiti <3

Äiti mene keittiöön siittä!

Aikamoiset neljä päivää takana. Olen ollut yksin poikien kanssa, koska M oli työreissulla. Kaikki hereilläoloaikani on mennyt lähinnä siihen, että olen ninjaillut meidät näiden päivien läpi. Ben koki tilaisuutensa koittaneen ja päätti tekaista pari hammasta, joten meikämutsilla on näiden päivien jälkeen kahden pojan lisäksi kaksi silmäpussia :) Ollaan puistoiltu hyvällä ja huonolla menestyksellä, leikitty legoilla (olen rakentanut sata kertaa paloaseman, majakan ja majakanvartijan!?) ja katsottu useampi jakso Alfred J. Kvakia. Lisäksi olen keskustellut Luken kanssa siitä, että jos hän on tekemässä jotain kiellettyä pikkujäynää, on aika läpinäkyvää käännyttää meikämutsi huoneen ovelta heti alkuunsa komentamalla "Mene pois äiti, mene pois! Äiti mene keittiöön siittä! Luke haluaa olla lauhassa!!" 

Viime viikonloppuna saatiin hengailla Espanjasta tulleiden ystäviemme kanssa, ja Luke oli ihan siipiä vailla saadessaan kaksi uutta leikkikaveria. Kävimme pubilounaalla vaihtelemassa kuulumisia, jonka jälkeen mentiin viettämään kesäpäivää Hyde parkiin. 

Meidän vauva täyttää ylihuomenna puoli vuotta ja en ehkä kestä! Eilisen niiskutin täällä pakatessani synttärilahjaa veljentytölleni, joka aloittaa koulun! Meidän pieni prinsessa aloittaa koulun! Mihin nämä seitsemän vuotta meni? Meidän pieni reipas koululainen. Ei olla yrityksistä huolimatta löydetty lastenhoitajaa, joka puhuisi suomea ja lisäksi olisi kokenut vauvojen hoitaja. M varmaan mielessään miettii, etten itsekään täytä kriteerejä, mitä lastenhoitajallemme olen asettanut (ehehe), mutta B on vielä niin pieni, että en uskalla häntä ihan kenelle tahansa jättää. Tuossa vähän laskeskeltiin, että halvemmaksi tulisi lennättää joku sukulainen tai kaveri vaikka kerran kuussa päiväksi-pariksi lapsenvahdiksi. Vapaaehtoiset voi ilmoittautua ;)

Viikonlopulle on suunnitelmissa vähän akkujen latausta. Brightonissa ajattelimme käydä vähän rannalla temuamassa. Tänään aloitamme viikonlopun vähän aikaisemmin kun M pääsee jo yhdeltä töistä, joten nyt on pakattava pojat pakettiin ja bussi kohti Trafalgar Squarea. 

♥ Jen