Halloween ja kiireinen arki

Poikien ensimmäinen brittihalloween oli aivan ihana! Itse juhlien ystävänä jo viime vuonna snadisti juhlittiin tätä mörköjen juhlaa kahden hyvän ystäväni ja kolmen pikkupojan voimin. Tänä vuonna sitten vähän isommin! Perjantaina käytiin ihanilla lasten halloweenkekkereillä Luken kaverin luona, siellä oli juhlien emäntä pistänyt parastaan! Lapset olivat pukeutuneet hauskoihin asuihin ja herkkuja oli monenlaisia. Mie tein vähän koristeita ja puin pojat Batmaniksi ja Robiniksi. Oli kyllä huippua, kiitos vielä!

Lauantaina sitten kävimme vähän päiväretkellä Paddingtonin alueella tsekkailemassa jahka löytäisimme uusia kivoja asuinaluevaihtoehtoja. Kävelimme Maida Valeen Little Venicen kautta. Alue oli viehättävä, mutta lopulta aika kiireellä lähdimme takasin kotiin valmistautumaan illan juhlahulinoihin. 

 

En ole vielä päässyt sinuiksi kaasu-uunimme kanssa, joten kaikki leipomukset ovat päättyneet erilaisiin katastrofeihin. Siispä iltanaposteluksi teimme kotitekoista pizzaa, koristelimme hämähäkkikeksejä ja täytimme sankon karkeilla Trick or Treatia varten. Halloweeniltana lapset kiertävät ovelta ovelle mitä pelottavimmissa asuissa ja keräävät saalista makeisien muodossa. Naapuruston kesken vietimme vähän halloweentunnelman nostattajaisia kadulla. Vipinää, vilskettä ja halloweenherkkuja oli tarjolla! Trick or treat oli tosi kiva kokemus, meidän ovellamme kävi ehkä noin 40 kiertäjää. Luke ei pelännyt ollenkaan, vaikka ensin näytti Halloweenin viettäminen ihan mahdottomalta. Mutta kaikkineen, olipahan kivat kekkerit!

Meidän arki on aivan liian täynnä tällä hetkellä. Mulla on ollut töitä aikaan nähden ihan liikaa, ja se näkyy lähinnä erityisesti kämpän sekasortona sekä siinä, että joudun hoitamaan kaikki asiat vähän sinne päin. Lasten kanssa olen pitkän päivän yksin, ja huomaan käyttäväni kaiken liikenevän aikani töihin. Jos pojat leikkivät keskenään intensiivisesti tai rauhoittuvat puuhailemaan jotain, vastailen sähköposteihin. Päikkäriaikaan teen mitä vain suinkin ehdin ja illat menee myös koneen ääressä työhommia tehden, samoin sunnuntait. Mietin vain kokoajan, miten saisin tämän homman toimimaan jotenkikaan... Tykkään tästä hommasta tosi paljon, mutta huomaan alkavani stressaamaan, koska tuntuu etten nyt pysty sataprosenttisesti mihinkään, en olemaan tarpeeksi touhukas poikien kanssa ja hoitamaan kaikki työhommat ajoissa. Onneksi poikien mumma tulee tänne pariksi viikoksi, toivottavasti saan siinä ajassa kehiteltyä jonkun systeemin!

Joulua täällä jo kovasti odotetaan! Tullaan Suomeen peräti 2,5 viikoksi, yey! Paljon ihmisiä nähtävänä ja kuulumisia vaihdettavana. Nyt vielä viimeinen rutistus tässä ennen joululomia. Onneksi saadaan kivoja vieraita tänne, ei oikeastaan oman perheen kesken olla ennen joululomia ollenkaan.

Palataan! 

<3: Jen

Pientä rojektia

Mie oon tässä viimeviikot uhrannut joka ikisen tunnin mitä vuorokaudesta olen irti saanut tällaiseen pieneen haaveeseen mikä minulla on ollut. 

Kaikki kävi oikeastaan aika nopeasti. 

Muistan, kun eräänä lokakuisena päivänä 17 vuotta sitten huomasin, että tänään on Satun nimipäivä. Kutsumanimeni on sen verran harvinainen, että nimipäivää minulla ei ikinä ollut, mutta silloin toisen etunimeni nimpparipäivänä keksin, että haluan pitää nimipäiväjuhlat nyt. Aikani päivittelin ääneen kurjaa nimipäivätöntä kohtaloani, kunnes äitini sanoi, että kyllä se sopii, juhlitaan nyt sitten kaikki rästiin jääneet nimipäivät kerralla. Kävin kutsumassa naapuruston lapset nimpparijuhlilleni, ja salamaniskusta äiti oli loihtinut minulle juhlat pystyyn ilmapalloineen, koristeineen, tarjottavineen kaikkineen.

Minun äitini oli ihan paras kaikessa näpertelyssä kuten sisutamisessa, juhlien koristelemisessa, synttäreiden järkkäämisessä, leikkien keksimisessä - ihan kaikessa. Jo silloin kun lapsena päätin, että haluan lapsia kolme tai viisi (eh eh..), lupasin itselleni, että minusta tulee ihan just samanlainen äiti; sellainen, joka järjestää ihania juhlia, leikkejä, sisustaa ja tekee lasten leikit mahdolliseksi. Äitini teki tai keksi jostain tarvikkeet kaikkiin hulluimpiinkin leikkeihin mitä päähäni sain, sisusti huonettani mitä ihanimmilla jutuilla, koristeli leikkimökkiä, ompeli mekkoa, järkkäsi ihania synttäreitä, suunnitteli meille aivan mielettömät häät ja sisusti Luken ensimmäisen huoneen.

Sitten mie vain jotenkin hoksasin sen lopullisesti kävellessäni itsekseni Lontoon katuja ja fiilistellessäni tätä uutta elämää kaikkine avoimine ovineen, että miehän nautin ihan samoista asioista kuin äitinikin nautti. Rakastan näpertää ja rakastan juhlia. Ajatus synttärikoristekaupasta on muhinut aika pitkään kun olen järkännyt omille ja kummipojilleni synttäreitä. Se on ollut just sellaista puuhaa, mihin en ole kyllästynyt sekunniksikaan, ja minkä tekemistä ihan oikeasti odottaa. On siistiä saada joku kiva idea ja toteuttaa se! Sit mie vaan päätin, että kokeillaanpa tällaista. Oikeastaan tällä kertaa en miettinyt tätä asiaa loppuun asti. Aikalailla tämä meni ideasta toteutukseen ilman sen kummempaa filosofista pohdintaa, että onko tämä nyt järkevää, uskaltaako tätä ees yrittää ja entä jos tämä menee pieleen. Ekaa kertaa en miettinyt tällaisia asioita, aloitin vain.

Kummilapsia ei ole ihan niin paljon, että pääsisin testaamaan ihan kaikki synttäri-ideat mitä päässäni pyörii, joten päätin perustaa kaupan, jossa myyn pääosin teemasynttäreitä sekä lasten tiedoilla täytettyjä liitutauluja. Olen tästä ihan superinnoissani ja tykkään tästä hommasta jo nyt ihan hirveästi! Olen käyttänyt tähän kaikki vapaat tuntini noin neljän viikon ajan (poikien yhteiset päikkäriajat noin tunti päivässä mäihällä, illlalla lasten mentyä nukkumaan 2-4 tuntia ja sunnuntaiaamupäivät 3-4 tuntia) ja nyt on kauppa kasassa pääpiirteittäin. Tilauksia on tullut mukavasti ja tämä näyttää saavan ihan mukavan startin! Pieni lisätienisti tässä itsensä toteuttamisen lomassa ei myöskään haittaa, joten tässäpä sitä kotiäitiyden ohella sitten tehdään myös simsalabim töitä! Ainoa mikä arveluttaa on ajan riittäminen, mutta kyllä tässäkin varmaan tasapaino löytyy kunhan tilanne vakiintuu. 

Minua hymyilyttää kun teen tätä hommaa. Tiedän myös, että äiti olisi ihan fiiliksissä tästä! Monesti mietin, kun sommittelen värejä ja muotoja keskenään, että mitähän äiti tästäkin puputeemasta sanoisi. 

Sanoisi varmaan, että ota se pupu pois ja laita enemmän rusetteja. 

Kokeillaapa silleen. 

Äiti, tästä tuli aika siisti.

Ja niin minusta tuli vastoin mitään suunnitelmia neljässä viikossa vähän sivubisnestä pyörittävä kotiäiti: 

www.prettyprettyparty.com 

<3: Jen

Greenwich - again

Ollaan ihastuttu Greenwichiin ihan todella - siihen seutuun ylipäänsä. Ollaan katsottu sieltä asuntoja ja harkittu ihan tosissaan muuttoa sinne päin Lontoota. Nyt asumme siis Pohjois-Lontoossa kun taas Greenwich on kaakossa. Käytiin lauantaina viettämässä ihanaa aurinkoista päivää ja fiilistelemässä vähän lisää. 

Meillä on mennyt täällä tosi kivasti. Löydetään arkeen kokoajan parempaa rytmiä ja ollaan myös löydetty kivoja lapsikavereita, kerhoja ja tekemistä. Mie oon aloittanut lauluhommat kuoroporukassa ja meillä on siellä tosi rento ja hauska meininki. Ihan parasta!

Vielä kivempaa on se, että tässä syksyllä on vielä tulossa ennen joulua muutamia vieraita! Kolmen viikon päästä saamme kummityttömme ja ystävämme tänne meille yli viikoksi (!!!), anoppi meinasi tulla marraskuussa ja kaveripariskunta joulukuun alussa. Sitten onkin jo joulu ja Lappiin matkaamme koko sakki. 

Lukella on vähän tukka päässyt venähtämään, mutta mie en poikaa parturiin vie, pitkä tukka olis niiiiin ihana! Isänsä on hyvin eriä mieltä ja aikoi lauantaina viedä parturiin, eh. Ben on tosi jämäkkä kaveri ja harjoittelee konttailua. Kovasti ryömii ympäriinsä ja vauhtikin alkaa olla jo aikamoista. Kun poju näkee lattilla jotain rapisevaa paperia, pahvia tai johtoja, vauhti on siinä kaheksankympin kieppeillä. 

Mulla on mennyt tosi paljon vähää vapaa-aikaa yhteen projektiin, josta kirjoitan myöhemmin lisää. Sen takia blogi vähän hunningolla, mutta yritän piipahtaa täällä aina kertomassa välillä, miten meillä menee. Palataan! <3

Huhhuijakkaa

Nyt on kyllä taas tapahtunut tosi paljon tässä viimeaikoina, vapaa-aikaa kirjoittamiseen on ollut aivan todella, todella huonosti. Kaikki vähä vapaa-aika on mennyt yhteen uuteen projektiin ja sen ideoimiseen. Kaikenlisäksi tässä on taas tapahtunut kaikenlaista!

Ben on ollut tosi kärty viimeviikot, ja päivän jälkeen olo on ollut ihan kuin olis turpiinsa saanut. Tämä on varmastikin taas kuuluisa vaihe, mutta on kyllä energiat olleet vähän vähissä. Anoppi kävi meillä muutaman päivän ja päästiin miehen kanssa treffeille ensimmäistä kertaa luoja ties kuinka pitkään aikaan. Oli kyllä huippua! Kiitos anoppi!

Mutta joo, meille siis iski flunssa pari päivää sitten ja lopulta löysimme itsemme tilaamasta ambulanssia nuorimmaisellemme, jonka henki ei meinannut millään kulkea. Menin vauvan kanssa ulos hengittämään kylmää ilmaa ja tilanne helpotti vähän, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Mies lähti vauvan kanssa ambulanssin kyytiin ja mie jäin Luken kanssa kotiin sairastamaan. Sairaalaassa Ben sai kortisoonia ja tarkkailua, happisaturaatiot alkoivat palautua ja pääsivät aamuyöllä vielä kotiin. Voi jestas mie sanon, että näiden poikien kanssa saa olla jatkuvasti sydän syrjällään...

Täällä muuten maailma ihan mallillaan. Kelit ovat olleet vähän sateisia, mutta ei ole paljoa haitannut. Ollaan vähän mietitty josko vaihtaisimme asuinaluetta ensivuonna, tykästyimme Greenwichiin ihan tosi paljon. Ollaan viihdytty kaikkineen kyllä tosi hyvin täällä. Mutta lapsiperheen arki on lapsiperheen arkea iloineen ja suruineen asui sitä kuussa tai maassa. Nyt vain toivotaan että meidän vauva paranee pian ja sairastelut olisivat tässä vähäksi aikaa. 

<3: Jen

#husband

Näin häiden vuosipäivänä oli hyvä hetki tarttua blogeissa liikkuvaan haasteeseen. Muutama kysymys, vastaajana mieheni. Ja koska olen nainen, mukana myös kommenttiraita. Koska miehenkin mielestä minun pitää aina saada se viiminen sana :)

1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

Faaak. Greyn Anatomiaa ja Gilmoren eukkoja.


2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Valkosipulimajoneesi

Close enough..


3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Eihän vain yhtä voi kertoa, koska inhoat kaikkea muuta paitsi spagettikastiketta

Noh noh eipäs nyt liioitella...


4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Pienen lasin punaviiniä ja kanaa


5. Mikä on hänen kengänkokonsa?

39


6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

Miten niin jos? Purkkeja, kaikkia sisustustuotteita. Ja LAPSIA.

Seitsemän veljestä on hyvällä alulla


7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Mansikoita


8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Hissimusiikkia


9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Romanttisista draamoista


10. Minkä väriset silmät hänellä on?

Vihhhhhreät.

Pientä epäröintiä h:n kohdalla, vaikka 10 vuotta tuijotettu toisiamme silmiin.

 
11. Kuka on hänen paras ystävänsä?

AINO! Kerranki tiiän jotaki. Ja sit Suski. Jonna. En minä tiiä!

<3 ! 


12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

Jätän roskat viemättä aamulla


13. Missä hän on syntynyt?

Pyhällä


14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Mansikkakakku. Leiposin leiposin, eikö sitä siinä kysytty? Minä tykkään mansikkakakusta.

Hmm, niin sinä pitäisit, mie en pidä kermakakuista ollenkaaan baby


15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

Kirjoittamalla tussilla paperipussin kylkeen

Vissiin Luken huoneen askartelut tuoreessa muistissa


16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Hoitaa lapsia ja olla äiti.

<3


17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

Lasagne. Et sie tykkää mistään oudosta.

True story, mut ehkä lasagne ei kuitenkaan ole sieltä oudoimmasta päästä haha


18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Kännykkää, käsilaukkua ja valloittavaa hymyään


19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

Minun huono huumori


20. Entäs piristymään?

Kahvi


21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

Robert Pattinssonia

Aahahahhaa 


22. Millainen hän on vaimona?

Ihana.


23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

Joskus 2004


24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Paperipussit ja lautalaatikot


25. Millainen on hänen kotilookinsa?

Hyvä

Well thanks dear

 4 vuotta naimisissa eikä suotta. Love you.

Brighton ja B puoli vuotta

Meillä oli aivan ihana lauantaipäivä aurinkoisessa Brightonissa. Lähdettiin aamupäivällä liikkeelle, ja matkustimme Victorian asemalta junalla kohti päämäärää. Matka kesti tunnin, ja pian löysimmekin itsemme kävelemässä Brightonin juna-asemalta merta kohti. Ennen rannalle menoa kävimme syömässä ja tankkaamassa vesivarastot. Aurinkorasvaa laitoimme monta kerrosta ja olimme valmiita tsekkaamaan, millainen biitsi kaupungista löytyy. Muutama muukin oli saanut saman idean ja porukkaa oli liikkeellä tosi paljon. Hyvin silti sekaan sopi ja keli oli yksinkertaisesti aivan napakymppi.

Brightonin ranta ei ollut hiekkaranta, vaan se oli täynnä veden hiomia pieniä kiviä. Rantabulevardilta löytyi paljon ravintoloita, baareja, kahviloita ja jopa yökerhoja. Oli karuselleja, narunvetoa, pieniä sisustus- ja matkamuistokojuja sekä kaikkea mahdollista mahdotonta Minion-hahmoista taikureihin. Kävelimme bulevardia pitkin Brighton pierille, josta löytyi kioskeja ja valtavan kokoinen pelihalli, jonne Luke isänsä kanssa kirmasi samantien. Pierin päässä oli huvipuisto, jossa oli kaikenlaisia vempaimia vuoristoradasta lähtien. Pieriltä käppäilimme meren rantaan, ja Luke ei meinannut pysyä liitoksissaan. Ei muuta kuin uikkarit päälle ja polskimaan siis! Me Benin kanssa hengailtiin rannalla viltillä samalla kun Luke polski isänsä kanssa. Mie yritin löytää itsestäni auringonpalvojan ja B hengaili omassa valtakunnassaan varjon puolella. 

Rannalta lähdettiin kävelemään bulevardia pitkin, ja mie piipahdin parissa kojussa ihastelemassa sisustusjuttuja. Tämän jälkeen yritimme käydä tienaamassa pallonheitolla söpön Minion-pehmolelun, mutta se yritys ei päättynyt kovin voitokkaasti. M oli vakuuttunut, että voitto ei ollut edes mahdollinen, mutta lohdutin, että narunvedosta on hankala hänenkään olla voittamatta. Menimme siis "you always win" - kojuun onkimaan ankan, ja Luke sai kuin saikin valita itselleen palkinnon. Poju valkkasi tietenkin kaikkein kauheimman muovihirvityksen, mutta Luke ja mahdollisuus saada uusi hieno punainen auto - mitäpä muutakaan hän olisi valinnut :)

Sunnuntaina meidän pieni B täytti puoli vuotta. Pienellä pojalla on kyllä ollut tapahtumarikas elämä tähän saakka. Helmikuisena pakkaspäivänä melkoisten vaihden jälkeen hän parkaisi ensimmäisen kerran. Siitä lähtien hän on ollut meidän päiviemme piristys, joka on täydentänyt meidän perhettämme ihan täydellisellä tavalla. B on lyhyen elämänsä aikana viettänyt viisi päivää lastenosastolla, viettänyt isoveljensä 2-vuotisjuhlia, saanut nimensä aivan ihanissa ristiäisissä, reissannut meidän mukanamme ystäviemme häissä savossa ja monissa muissakin kyläpaikoissa. B on nukkunut yönsä pääosin hyvin, mutta tasapainon vuoksi valvonut päivät ilman kunnon päikkäreitä. Vauvamme katsoi vierestä, kun vanhempansa päättivät tehdä yhden isoimmista päätöksistään ja muuttaa pienten lasten kanssa ulkomaille. B oli hädin tuskin neljä kuukautta, kun hyppäsimme lentokoneeseen ilman paluulippua tietämättä yhtään, mitä edessämme on. B on ollut melkeinpä kaikissa liikennevälineissä mitä keksiä saattaa. Hän on ollut äitinsä kanssa Oxford Streetillä alusvaateostoksilla, risteillyt Thamesilla ja kulkenut maanalaisilla. Ja miten hienosti hän onkaan meidän kanssamme kulkenut. Meidän reipas reissupoika! 

B on samanlainen, mutta siltikin hyvin erilainen kuin veljensä. B vaikuttaa vähän chillimmältä ja tarkkailevaisemmalta kuin Luke. Hänellä on maailman suloisimmat pyöreät posket ja isot silmät, vaaleat todella pitkät ripset ja hiuksia ei päässä nimeksikään. B rakastaa leluja, rapsuttamista, lauluja, veljensä autoja ja sylissä olemista. Muuta hän ei oikeastaan tarvisikaan, kaikki on hyvin kunhan sylissä saa olla! B on kääntyillyt jo pitkän aikaa, pyörii ja liikkuu lattialla jo aikamoisia matkoja. B:n menoa en kutsuisi niinkään ryömimiseksi, vaan taistelemiseksi. B syö hienosti soseita ja puuroja ja nauttii leikeistä, mutta ei todellakaan ala mielellään nukkumaan. Nälkä tulee kahdessa sekunnissa, joten mie olen poikkeuksetta aina liian myöhässä. Sen tunnen kyllä luissani - tai lähinnä korvissani. Ja naapurit tuntee myös :) Murupullallamme on yhtä lyhyt pinna kuin veljellään, jos ei onnistu taidolla niin sitten onnistuu raivolla. Hän rakastaa kaikkea rapisevaa. Hampaita on jo neljä alhaalla, joten kohta täytyy kaivaa Pepsodentit esiin.

Näin kahden lapsen äitinä sitä ei lopeta ihmettelemästä tiettyjä asioita. Moneen asiaan osaa suhtautua jo rauhallisemmin, ja pakkokin on, jos näiden vilkereiden kanssa meinaa täällä elellä. Mutta se, miten pohjattoman ylpeä sitä on omista lapsistaan ja kuinka paljon he antavat (vaikka toki ottavatkin, tänään mm. tupon hiuksia). B on supersuloinen hymypoika, jonka hymy on niin valloittava, että sillä meikämutsi on ihan hunajaa. Sanommekin häntä euroopan leveimmän hymyn vuoksi kaksoispiste deeksi. B, me olemme sinusta niin kiitollisia, on ihan parasta olla just sun äiti <3

Äiti mene keittiöön siittä!

Aikamoiset neljä päivää takana. Olen ollut yksin poikien kanssa, koska M oli työreissulla. Kaikki hereilläoloaikani on mennyt lähinnä siihen, että olen ninjaillut meidät näiden päivien läpi. Ben koki tilaisuutensa koittaneen ja päätti tekaista pari hammasta, joten meikämutsilla on näiden päivien jälkeen kahden pojan lisäksi kaksi silmäpussia :) Ollaan puistoiltu hyvällä ja huonolla menestyksellä, leikitty legoilla (olen rakentanut sata kertaa paloaseman, majakan ja majakanvartijan!?) ja katsottu useampi jakso Alfred J. Kvakia. Lisäksi olen keskustellut Luken kanssa siitä, että jos hän on tekemässä jotain kiellettyä pikkujäynää, on aika läpinäkyvää käännyttää meikämutsi huoneen ovelta heti alkuunsa komentamalla "Mene pois äiti, mene pois! Äiti mene keittiöön siittä! Luke haluaa olla lauhassa!!" 

Viime viikonloppuna saatiin hengailla Espanjasta tulleiden ystäviemme kanssa, ja Luke oli ihan siipiä vailla saadessaan kaksi uutta leikkikaveria. Kävimme pubilounaalla vaihtelemassa kuulumisia, jonka jälkeen mentiin viettämään kesäpäivää Hyde parkiin. 

Meidän vauva täyttää ylihuomenna puoli vuotta ja en ehkä kestä! Eilisen niiskutin täällä pakatessani synttärilahjaa veljentytölleni, joka aloittaa koulun! Meidän pieni prinsessa aloittaa koulun! Mihin nämä seitsemän vuotta meni? Meidän pieni reipas koululainen. Ei olla yrityksistä huolimatta löydetty lastenhoitajaa, joka puhuisi suomea ja lisäksi olisi kokenut vauvojen hoitaja. M varmaan mielessään miettii, etten itsekään täytä kriteerejä, mitä lastenhoitajallemme olen asettanut (ehehe), mutta B on vielä niin pieni, että en uskalla häntä ihan kenelle tahansa jättää. Tuossa vähän laskeskeltiin, että halvemmaksi tulisi lennättää joku sukulainen tai kaveri vaikka kerran kuussa päiväksi-pariksi lapsenvahdiksi. Vapaaehtoiset voi ilmoittautua ;)

Viikonlopulle on suunnitelmissa vähän akkujen latausta. Brightonissa ajattelimme käydä vähän rannalla temuamassa. Tänään aloitamme viikonlopun vähän aikaisemmin kun M pääsee jo yhdeltä töistä, joten nyt on pakattava pojat pakettiin ja bussi kohti Trafalgar Squarea. 

♥ Jen

River Thames

Viikot menee ihan älytöntä vauhtia, mutta niin ikävä kyllä menevät myös viikonloput. Viikolla puistoiltiin paljon poikien kanssa ja kävimme paikallisessa minihoplopissa sadepäivänä vähän temuamassa. Lauantaina päätimme lähteä seikkailemaan ytimeen päin, ja lopulta päädyimmekin Thamesille seilaamaan. Pakkasimme siis pojat mukaan ja hyppäsimme laivaan Embankmentilta, josta seilasimme aina North Greenwichiin asti. Pikkuhiljaa alkaa paremmin ja paremmin hahmottaa tätä kaupunkia ja mitä mistäkin ilmansuunnasta löytyy. Lontoo on kyllä valtava...

Kävimme O2-areenalla syömässä (ja haaveilemassa treffeistä aikuisten kesken jollekin upealle keikalle... Apua, milloin lie ollaan oltu viimeksi, on siitä ainakin puoli vuotta) Luke hyppeli tasajalkaa jo laivasta tullessamme nähdessään taivaalla kulkevan gondolihissin, Emirates Airlinesin. Sinne oli siis päästävä! Matkustimme sillä Thamesin toiselle puolelle. Mie puristin rystyset valkosena kameraa, Luke puolestaan oli aivan hunajaa kun näki ylhäältä junia, laivoja, lentokoneita ja vaikka mitä. "Äiti mikä (tämä) onnnn?" kuului monta kertaa matkan aikana. Ben vaan viileenä chillasi rintarepussa isänsä sylissä, eikä ollut moksiskaan. Välillä mietin, että tajuaakohan tuo lapsi riepu mihin kaikkialle sitä on jo lyhyen elämänsä aikana kuskattu!

Hauskuus ei loppunut tähän, vaan keskustaan matkasimme junalla, jossa pystyi istumaan ihan keulassa. Luke ylensi heti itsensä koko junan kuljettajaksi. Tower Bridgeltä kävelimme Cityn läpi bussille ja matkustimme Ally Pallyyn Summer Festivaleille. Siellä oli kyllä ihana rento meininki! Täällä olemisessa erona Suomeen on muun muassa se, että lapset kulkevat mukana myös illanvietoissa. Esimerkiksi näillä festivaaleilla ei ollut mitään erillisiä anniskelualueita, vaan oli tiskejä mistä ostaa juotavaa ja kojuja mistä ostaa erilaisia ruokia. Porukka istui piknikeillä, lapsille oli karuselleja ja kaikenlaista kivaa järjestetty. Livemusa soi ja jossain pelattiin futista lasten kanssa ja jossain istuttiin kaveriporukalla piknikillä. Kaikki yhdessä sovussa ja kaikilla oli hyvä fiilis! Koko iso puisto oli tapahtumaa ja tekemistä täynnä. 

Tämä päivä on taas mennyt orientoituessa uuteen viikkoon: pyykkivuoreen, ruokaostoksiin, ruuanlaittoon, vauvansoseteatteriin, vaipanvaihtoon ja mitä näitä arkisia asioita tässä poikien kanssa oleskelussa onkaan. Oleskelua se ei kyllä ole, sen verran voin kertoa! Tänään oli tuulinen päivä, joten menimme poikien kanssa meidän pieneen kylppäriin kylpylälomalle. Mukana oli onki, kaloja, delfiini ja tivolin onginnasta voitettu rekka-auto. Sitten katsottiin piirrettyjä, luettiin kirjoja, laulettiin, kitistiinkin välillä, nukuttiin ennätyslyhyitä päikkäreitä (molemmat eri aikaan tietenkin, mitenkäs muutenkaan), kitistiin vähän lisää ja leikittiin vielä enemmän. Sitten lopulta otettiin isi avosylin töistä kotiin ku ilta alkoi jo hämärtyä. Tuutulauluja, selkään ja mahaan piirrettyjä paloautoja, lupauksia siitä, että yöllä saa tulla viereen jos pelottaa. Iltapalat, iltapesut ja lopulta höyhensaarille.

Sellaista se elämä täällä on - ihan tavallista arkea ja mukavia touhuntäyteisiä viikonloppuja. Nyt on hyvä näin.

Diana Memorial Playground

Sen verran tämä bloggaaminen helpottunut, että ostimme uuden pokkarikameran. Vielä pitää vähän reenailla kuvaamista, mutta vaikuttaa kyllä aika näppärältä. Sen sijaan tietokoneen kohtalo on aikalailla sinetöity, se vain hajosi koko roska. Toivottavasti saataisiin pelastettua kiintolevyltä työtiedostot, nimittäin siellä oli kaikki liitutaulu- ja synttäridesignit mitä olen tunti tolkulla vääntänyt.

Mutta - mukavampiin aiheisiin! Viikonloppu meni taas ihan supernopeaa! Perjantaina puistoiltiin poikien kanssa suunnitelman mukaisesti iltaan asti, käytiin piknikeväät ja parkkeerattiin hiekkalaatikolle traktoria testailemaan. Lauantaina lähdimme Notting Hillin seuduille Muswell Hillin kautta, ja lopulta päädyimme Hyde Parkiin Diana Memorial Playgroundiin leikkimään. Aivan ihana leikkipuisto, sieltä löytyi kaikkea mitä vain pienet ihmiset toivoa saattaa. Merirosvolaiva, hiekkaa, kiipeilymestoja, keinuja, tiipii-metsä ja muutenkin kivat puitteet. Alueelle ei pääse aikuiset ilman lapsia, joten tämä oli todellakin vain muksujen mesta. Hyde Parkissa oli myös karuselli ja pieni junarata, johon Luken oli tottakai ihan pakko päästä. Tuomas-Veturin ratissa oli poitsu kuin kokenutkin konnari.

Puistoilun jälkeen lähdimme Trafalgar Squarelle syömään, lopulta päädyimme Pizza Hutiin. Alunperin olimme suuntaamassa ihan muuhun ravintolaan, mutta voimat loppuivat näille paikkeille. Ja olikin kyllä yllättävän jees! Pojat taas hurmasivat tarjoilijoita minkä ehtivät. Täällä ravintolat ottavat tosi hienosti lapset vastaan, aina on vähintään joku piirustusvihko ja vahaliidut nokan edessä. Täällä on myös lapsille aina oma menu, jossa on pikkuväelle hyvin valinnanvaraa. 

Sunnuntaina kävimme Ikeassa ja siivoilimme kotona. M raivasi takapihaa olan takaa ja viidakosta alkoi kuoriutua aika kiva takapiha. Nyt alkaa taas pojat herään päikyiltä, hommiin siis!

♥ Jen