Meillä oli aivan ihana lauantaipäivä aurinkoisessa Brightonissa. Lähdettiin aamupäivällä liikkeelle, ja matkustimme Victorian asemalta junalla kohti päämäärää. Matka kesti tunnin, ja pian löysimmekin itsemme kävelemässä Brightonin juna-asemalta merta kohti. Ennen rannalle menoa kävimme syömässä ja tankkaamassa vesivarastot. Aurinkorasvaa laitoimme monta kerrosta ja olimme valmiita tsekkaamaan, millainen biitsi kaupungista löytyy. Muutama muukin oli saanut saman idean ja porukkaa oli liikkeellä tosi paljon. Hyvin silti sekaan sopi ja keli oli yksinkertaisesti aivan napakymppi.
Brightonin ranta ei ollut hiekkaranta, vaan se oli täynnä veden hiomia pieniä kiviä. Rantabulevardilta löytyi paljon ravintoloita, baareja, kahviloita ja jopa yökerhoja. Oli karuselleja, narunvetoa, pieniä sisustus- ja matkamuistokojuja sekä kaikkea mahdollista mahdotonta Minion-hahmoista taikureihin. Kävelimme bulevardia pitkin Brighton pierille, josta löytyi kioskeja ja valtavan kokoinen pelihalli, jonne Luke isänsä kanssa kirmasi samantien. Pierin päässä oli huvipuisto, jossa oli kaikenlaisia vempaimia vuoristoradasta lähtien. Pieriltä käppäilimme meren rantaan, ja Luke ei meinannut pysyä liitoksissaan. Ei muuta kuin uikkarit päälle ja polskimaan siis! Me Benin kanssa hengailtiin rannalla viltillä samalla kun Luke polski isänsä kanssa. Mie yritin löytää itsestäni auringonpalvojan ja B hengaili omassa valtakunnassaan varjon puolella.
Rannalta lähdettiin kävelemään bulevardia pitkin, ja mie piipahdin parissa kojussa ihastelemassa sisustusjuttuja. Tämän jälkeen yritimme käydä tienaamassa pallonheitolla söpön Minion-pehmolelun, mutta se yritys ei päättynyt kovin voitokkaasti. M oli vakuuttunut, että voitto ei ollut edes mahdollinen, mutta lohdutin, että narunvedosta on hankala hänenkään olla voittamatta. Menimme siis "you always win" - kojuun onkimaan ankan, ja Luke sai kuin saikin valita itselleen palkinnon. Poju valkkasi tietenkin kaikkein kauheimman muovihirvityksen, mutta Luke ja mahdollisuus saada uusi hieno punainen auto - mitäpä muutakaan hän olisi valinnut :)
Sunnuntaina meidän pieni B täytti puoli vuotta. Pienellä pojalla on kyllä ollut tapahtumarikas elämä tähän saakka. Helmikuisena pakkaspäivänä melkoisten vaihden jälkeen hän parkaisi ensimmäisen kerran. Siitä lähtien hän on ollut meidän päiviemme piristys, joka on täydentänyt meidän perhettämme ihan täydellisellä tavalla. B on lyhyen elämänsä aikana viettänyt viisi päivää lastenosastolla, viettänyt isoveljensä 2-vuotisjuhlia, saanut nimensä aivan ihanissa ristiäisissä, reissannut meidän mukanamme ystäviemme häissä savossa ja monissa muissakin kyläpaikoissa. B on nukkunut yönsä pääosin hyvin, mutta tasapainon vuoksi valvonut päivät ilman kunnon päikkäreitä. Vauvamme katsoi vierestä, kun vanhempansa päättivät tehdä yhden isoimmista päätöksistään ja muuttaa pienten lasten kanssa ulkomaille. B oli hädin tuskin neljä kuukautta, kun hyppäsimme lentokoneeseen ilman paluulippua tietämättä yhtään, mitä edessämme on. B on ollut melkeinpä kaikissa liikennevälineissä mitä keksiä saattaa. Hän on ollut äitinsä kanssa Oxford Streetillä alusvaateostoksilla, risteillyt Thamesilla ja kulkenut maanalaisilla. Ja miten hienosti hän onkaan meidän kanssamme kulkenut. Meidän reipas reissupoika!
B on samanlainen, mutta siltikin hyvin erilainen kuin veljensä. B vaikuttaa vähän chillimmältä ja tarkkailevaisemmalta kuin Luke. Hänellä on maailman suloisimmat pyöreät posket ja isot silmät, vaaleat todella pitkät ripset ja hiuksia ei päässä nimeksikään. B rakastaa leluja, rapsuttamista, lauluja, veljensä autoja ja sylissä olemista. Muuta hän ei oikeastaan tarvisikaan, kaikki on hyvin kunhan sylissä saa olla! B on kääntyillyt jo pitkän aikaa, pyörii ja liikkuu lattialla jo aikamoisia matkoja. B:n menoa en kutsuisi niinkään ryömimiseksi, vaan taistelemiseksi. B syö hienosti soseita ja puuroja ja nauttii leikeistä, mutta ei todellakaan ala mielellään nukkumaan. Nälkä tulee kahdessa sekunnissa, joten mie olen poikkeuksetta aina liian myöhässä. Sen tunnen kyllä luissani - tai lähinnä korvissani. Ja naapurit tuntee myös :) Murupullallamme on yhtä lyhyt pinna kuin veljellään, jos ei onnistu taidolla niin sitten onnistuu raivolla. Hän rakastaa kaikkea rapisevaa. Hampaita on jo neljä alhaalla, joten kohta täytyy kaivaa Pepsodentit esiin.
Näin kahden lapsen äitinä sitä ei lopeta ihmettelemästä tiettyjä asioita. Moneen asiaan osaa suhtautua jo rauhallisemmin, ja pakkokin on, jos näiden vilkereiden kanssa meinaa täällä elellä. Mutta se, miten pohjattoman ylpeä sitä on omista lapsistaan ja kuinka paljon he antavat (vaikka toki ottavatkin, tänään mm. tupon hiuksia). B on supersuloinen hymypoika, jonka hymy on niin valloittava, että sillä meikämutsi on ihan hunajaa. Sanommekin häntä euroopan leveimmän hymyn vuoksi kaksoispiste deeksi. B, me olemme sinusta niin kiitollisia, on ihan parasta olla just sun äiti <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti