Jassoo, meillä olisi noin 3-4 viikkoa muuttoon, ja meillä on pakka vielä aika (lue: todella) levällään. Emme tiedä milloin lähdemme, missä asumme niin kauan että löydämme asunnon, löydämmekö asunnon, ehdimmekö myydä kaikki tavaramme ja mitä otamme lopunviimein mukaan.
Sanotaanko näin, että on tässä melkonen työmaa. Olemme aloittaneet tavaroidemme myymisen melkoisella rytinällä. Vaikka tässä on porukkaa ravannut alvariinsa ostamassa ja hakemassa tavaraa, tuntuu, että ei täältä ole mitään hävinnyt. Myynnissä on siis melkein koko maallinen omaisuutemme. Niin puhdistavaa kuin se onkin toivotella romppeille mukavaa tulevaa elämää uudessa kodissa, on myös haikeaa luopua esineistä, jotka on hankittu ajatuksella tai saatu lahjaksi. Onneksi se on kuitenkin vain tavaraa. Lentoja olemme katselleet ja alustavaa siirtymispäivää suunnitelleet. Tämä tavarashow on kyllä melkoinen, mutta näinhän me täällä pohjoisessa todetaan, että "pikkuhilijaa".
Suurin työ on nyt käytännön järjestelyissä, ja voi pojat todolista on pitkä! Rokotukset, henkkarit, budjetti, nykyisen asunnon saaminen vuokrakuntoon, pakkaaminen, ystäviä pitäisi ehtiä nähdä, tavaroita myydä... Lapsetkin pitäisi tässä sivussa hoitaa, ruokaa laittaa, miehen käydä töissä ja pyykitkin pestä ihan samaan malliin. Hässäkkää siis riittää, mutta tämä on kuitenkin sitä sellaista ihanaa hässäkkää. Uskomatonta ajatella, että olemme kuukauden päästä jo Lontoossa etsimässä asuntoa. What a...
Jos toivoa saisi, niin olisipa nannaa saada lisätunteja vuorokauteen, niitä sellaisia kun lapset nukkuvat ;) Kuvituksena lähimenneisyyden puhelinkuvia, koska muistikortti on täyttynyt viimepäivät lähinnä myytävien kamppeiden kuvista. Nyt iltapalaa, vähän kaupunkifiilistelyä miehen kanssa ja sänkyyn miettimään, mitä sitä seuraavaksi pitäisikään tehdä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti