Olemme viettäneet Lontoossa monta ihanaa pätkää elämästämme. Ensimmäisen kerran matkustimme sinne vuonna 2007 ystäväni houkuttelemana. Muistan kun ensimmäisenä aamuna matkustimme hotellilta Piccadilly Circukselle. Siinä istuimme Shaftesbury Memorial Fountainin äärellä ja katsoimme ihmisvilinää ja valtavien mainostaulujen välkettä. Kyseinen paikka ei mielestäni ole kovin kaupunkia imarteleva spotti, mutta sieltä se kaikki lähti. Vilkaisin puhelintani ja huomasin viisi tekstiviestiä, jotka sisälsivät paljon huutomerkkejä. Sen suihkulähteen äärellä kuulin hyviltä ystäviltäni saaneeni opiskelupaikan.
Kipinä kaupunkiin syttyi jo silloin. Joimme kahvia puistoissa ja kirjoittelimme ystäväni kanssa tekstejä muistikirjoihimme. M lueskeli kauempana päivän lehtiä, ja tuntui niin jännittävältä ajatella olevansa Thamesin rannalla Big Benin vieressä seku vain hengailemassa. Puistot veivät sydämeni heti, samoin rakennukset ja ystävälliset ihmiset. Yksinkertaisesti rakastuimme siihen kaupunkiin.
Olemme sen jälkeen käyneet kaupungissa noin kerran vuodessa, välillä kahdestaan ja välillä ystäviemme kanssa. Olemme joka kerta laajentaneet elämänpiiriämme siellä koskemaan muitakin kuin turistikohteita, ja olemme ihastuneet kaupunkiin entistä enemmän. Uskomatonta kyllä minua ei ole ikinä pelottanut liikkua Lontoossa pimeälläkään, jotenkin vain on sellainen turvallinen ja kotoinen olo.
Ei lienee vaikea arvata, että aloitimme häämatkammekin juuri Lontoosta. Musikaalit ovat aina olleet iso osa reissujamme, samoin toki ravintolat, kahvilat ja ostokset. Kaikki suurimmat nähtävyydet ja museot olemme kiertäneet, mutta emme missään nimessä ole kyllästyneet. Emmekä todellakaan ole nähneet kaikkea. Ei sitä turhaan sanota, että jos on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään.
On vain niin kutkuttava ajatus lähteä elämään tähän kaupunkiin. Saamme näyttää lapsillemme kuinka kaunis mahdollisuuksia täynnä oleva kaupunki Lontoo on. Ja se tuntuu hyvältä :)
♥ Jen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti