Huhhahheheei. Onpahan ollut härdelliä viimeajat, tavaraa on myyty ja pakattu, mutta edelleen melkoinen savotta edessä. Ollaan vietetty kaikki jäljellä ollut aika ystäviemme kanssa ja vaihdeltu kuulumisia varastoon. Tuntuu aika uskomattomalta, että ollaan jo viikon päästä tähän aikaan Lontoossa.
Tottakai muutama mutkakin on matkassa niin kuin aina, nyt se mutka on vain aika pahassa paikassa... Nuorimmaisen passihakemus, jonka jätimme 1,5 viikkoa sitten (toimitus 4-8 arkipäivää) oli virkailijalta jäänyt lähettämättä. Ei lienee yllätys, että revin peliverkkarini kun tästä kuulin. Onneksi mies kävi kyselemässä passin perään enkä minä... Nyt on vähän tällainen "kyllä sen pitäisi ehtiä"-tilanne. Jos ei ehdi niin emme pääse lähtemään sinä päivänä, mille lennot on varattu. En tiedä kuka kustantaa meille uudet lennot jos emme pääse matkaan? Ei varmaan kukaan? Poliisin piikkiin? Mies soitti lupapalveluihin ensin seitsemän kertaa, ja koska kukaan ei vastannut, lähti hän jonottamaan lupapalveluihin. Siellä sitten todettiin, että hupsistakeikkaa, unohtui pistää postiin. Nyt sitten vain toivotaan, että ehtii.
Tässä on viimepäivinä keretty juhlimaan kaikesta hulinasta huolimatta pieniä juhlia babyshowereista läksäreihin. Luke löysi täältä pahvilaatikkoviidakosta minun mikrofonin, johon hän on oppinut laulamaan tosi hienosti. Äitin poeka. Ben on ollut aika sylivauvaa viimeajat, mutta onhan se niin söpö, että saa kyllä anteeksi pakkaushommien hidastamisen. Nyt loppukiri vielä! Kyl tää tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti